Kansallismuseon uudessa videosarjassa kysytään, mitä kaikkien tulisi tietää Kalevalasta
Onko Kalevala suomalaisten kansalliseepos, kirjallisuuteen kuuluva runoteos vai omittua kulttuuriperintöä? Kansallismuseo kutsui helmikuun 28. päivä vietettävän Kalevalan päivän kunniaksi kaksi taiteilijaa ja kaksi tutkijaa jakamaan ajatuksiaan kiitellystä ja kiistellystä teoksesta, jonka myyttiset tarinat ovat inspiroineet julkaisuajoistaan lähtien. Kysyimme folkloristi Niina Hämäläiseltä, runoilija Tuomas Keskimäeltä, karjalaiselta kielentutkija Tuomo Kondielta sekä sarjakuvantekijä Petri Hiltuselta Kalevalan merkityksistä sekä, mitä heidän mielestään kaikkien tulisi tietää Kalevalasta.
Elias Lönnrot julkaisi vuonna 1835 Kalevalan ensimmäisen version. Teos pohjautuu Suomen ja Karjalan alueilta kerättyihin kansanrunoihin, joita tulkitsemalla ja muokkaamalla Lönnrot kirjoitti yhtenäisen eeppisen tarinan.
Neliosainen videosarja ilahduttaa monipuolisilla näkökulmilla: kriittisille huomioille ja Kalevalan hehkutukselle on molemmille paikkansa.
Puhujat katsovat kriittisin silmin Kalevalan syntytapaa, jossa Lönnrotilla on ollut iso rooli runojen muokkaajana ja manipuloijana. Samalla he pohtivat teoksen merkityksiä ja arvoa sekä sen roolia suomalaisuuden rakentajana. Lisäksi sarjakuvantekijä ja runoilija kertovat, kuinka he käyttävät Kalevalaa taiteessaan: miten Kalevalan runomitan poljenta, sankarit, tarinat ja vahva kuvallinen perintö ruokkivat luovuutta.
Nykytaiteilijoiden lisäksi Kalevala on luonnollisesti innoittanut myös jo edesmenneitä taitelijoita, kuten Akseli Gallen-Kallelaa, jonka maalaamat Sammon taonta, Sammon puolustus, Iso hauki ja Ilmarinen kyntää kyisen pellon ovat näkyvästi esillä Kansallismuseon Keskihallin kattofreskoissa, joiden alla videosarjan puhujat pääsevät ääneen.
Gallen-Kallelan laajaan tuotantoon voi tutustua Kansallismuseon ajankohtaisessa näyttelyssä 2.4.2023 saakka. Näyttelyssä yksi huone on omistettu täysin Kalevala-teemaisille teoksille.
Kalevalaseuran toiminnanjohtaja ja folkloristi Niina Hämäläinen on erikoistunut Kalevalaan niin Lönnrotin toimitustyön kuin teoksen historiallisen kontekstin osalta. Erityisesti Hämäläistä kiinnostaa Kalevalan syntyprosessi, se millä tavoin Lönnrot operoi kansanrunoaineistolla: mitä hän otti mukaan, mitä muokkasi ja mitä jätti ulkopuolelle.
Karjalainen kielentutkija ja kansalaisvaikuttaja Tuomo Kondie on erikoistunut karjalan kielen elvytykseen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Videolla hän pohtii Kalevalan merkitystä ja taustoja – erityisesti Kondieta kiinnostaa teoksen symboliarvo sekä yhteys suomalaisten ja karjalaisten välisiin valtadynamiikkoihin. Vaikka Kalevalalla on rakennettu suomalaista identiteettiä, suuri osa sen runoista on kerätty Suomen rajojen ulkopuolelta Vienan Karjalasta ja karjalan kielellä.
Kondie on ollut perustamassa Suomen ensimmäistä karjalaista nuorisojärjestöä ja ollut mukana useissa hankkeissa karjalaisten oikeuksien edistämiseksi.
Runoilija, sanoittaja ja muusikko Tuomas Keskimäki inspiroituu Kalevalan tarinoista sekä erityisesti sen runomitasta. Hän on käyttänyt niin sanottua kalevalamittaa niin omissa runoteoksissaan kuin eri yhtyeille kirjoittamissaan sanoituksissa. Nimestään huolimatta runomitta on Kalevalaa vanhempi, suomalais-karjalaisen, vatjalaisen, liiviläisen ja virolaisen kansanrunouden runomitta. Lisäksi Keskimäki on toiminut Kalevalaisen Runokielen Seuran varapuheenjohtajana.
Sarjakuvantekijä ja kuvittaja Petri Hiltunen näyttää suositussa Väinämöisen paluu -sarjakuvassa huumorin keinoin, miten Väinämöinen seikkailee nyky-Suomessa. Hiltusen mielestä Kalevala on siinä mielessä hyvin suomalainen teos, että sen sankarit epäonnistuvat käytännössä kaikessa, mitä he yrittävät tehdä. Väinämöisen paluun ohella Hiltunen tunnetaan parhaiten tieteisfiktio-, fantasia- ja kauhutarinoistaan sekä Kalkkaro-lännensarjakuvastaan.