Kirkkovakka Korpilahdelta

Vakka on Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirjan määritelmän mukaan "kannellinen tai kanneton säilytysastia, jonka laidat eli keri on taivutettu ohueksi höylätystä haapalaudasta." Itä-Suomessa vakka on voinut tarkoittaa myös pärekoria tai vasua. Vakkoja käytettiin usein elintarvikkeitten säilytykseen, ja sana onkin tarkoittanut myös suuruudeltaan vaihtelevaa viljamittaa. Puulevystä taivutetun vakan sauma ja pohjan kiinnitys tehtiin ohuella taipuisalla puunauhalla ompelemalla tai niittaamalla.

Sanotaan, että vakka kantensa valitsee. Kansi tehtiinkin käyttämällä itse vakkaa mallina. Kansi sopi siis erilleen joutuneenakin vain yhteen vakkaan.

Vakkatekniikka lienee tunnettu jo esihistoriallisena aikana. Jo 1300-luvun asiakirjoissa tunnetaan nimitys Vakka-Suomi. Nimi tarkoittaa Varsinais-Suomen pohjoisosan aluetta, jossa vakkoja valmistettiin suuria määriä ja vietiin aina Saksaan saakka.

Kirkkovakassa säilytettiin ja kuljetettiin talon naisväen kirkkovaatteet: silkkihuivit, kirkkoröijyt ja parhaat jalkineet, jotka puettiin päälle vasta kirkonmäelle mentäessä, kirkkoaitassa tai tutussa talossa, johon vakat jätettiin kirkonmenojen ajaksi. Kirkkovakat kuuluivat emäntien arvokkaimpiin esineisiin, perukirjoissa ne luokiteltiin arvoesineiksi.

Korpilahden Juokslahden kylästä peräisin oleva vakka on kauniisti koristettu maalauksin ja siinä on myös omistajansa nimi: Hetastina Tiainen. Tämä noin vuonna 1880 kuollut Ala-Maalin emäntä oli tuonut vakan mukanaan lapsuudenkodistaan Korpilahden Vespuolelta. Vakka on 33 cm pitkä ja 24,3 cm korkea.

Vakat ostettiin maalaamattomina vakkamestarilta ja annettiin sepälle raudoitettavaksi, minkä jälkeen ne voitiin maalata. Tämän vakan maalari tunnetaan nimeltä: hän oli Korpilahden kirkonkylän Tikkasen talon poika Erik Tikander (tai Ticcander) (1816-1870), joka on kertoman mukaan ollut ahkera vakkamaalari. Hänen maalaamikseen tiedettyjä vakkoja tunnetaan useita ja ne ovat peräisin 1840-1860-luvuilta.

Tikander oppi tiettävästi maalarin taitonsa Carl Fredrik Blomilta, joka vuosina 1839 ja 1840 maalasi Korpilahden kirkon sisätilat. Tikander toimi maalaustyössä seurakunnan palkkaama apulaisena, molempina kesinä vajaan kolmen kuukauden ajan. Tikanderille tyypillistä oli tässäkin vakassa nähtävä koristelu, jossa on poikittain ripustettu poimutettu verho ja verhon nyörit tupsuineen. Kiinnostavaa onkin, että teema toistuu myös Blomin kirkkomaalauksissa: Korpilahden kirkossakin on kuoriseinällä ollut varsinaisen kuva-aiheen ympärillä maalattu kehys, joka esitti verhoa nyöreineen.

Vakka on saatu Suomen kansallismuseon kokoelmiin vuonna 1910.

Pirkko Madetoja