Joulukuusen sähkökynttilät 1960-luvulta

Joulukuusia on Suomessa käytetty ensiksi kaupungeissa, säätyläisten ja muun varakkaamman väen kodeissa 1820-luvulta lähtien. Maaseudulla joulukuusia hankittiin aluksi pappiloihin, esim. Pohjanmaalla 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kansan keskuudessa joulukuusi yleistyi hitaasti Lounais-Suomesta alkaen, 1870-luvulta eteenpäin. Kansakoulujen myötä joulukuusi alkoi tulla tunnetuksi ja yleiseksi eri puolilla maata. Alun perin jouluna sisään tuotu kuusi on levinnyt Saksasta Pohjoismaihin 1700-luvulla, ja myöhemmin Ruotsista edelleen Suomeen.

Joulukuuset olivat aluksi valaisemattomia. Kynttilöiden käyttö kuusessa muiden koristeiden ohella yleistyi erityisesti sen jälkeen kun steariini- tai parafiinikynttilöitä alkoi olla saatavana. Elävät kynttilät paloivat luonnollisesti vain lyhyen aikaa, eikä niitä voinut jättää yksin palamaan. Sähkökynttilät ovat teollisen aikakauden uutuus, jota pitkään on vastustettu, koska niiden katsottiin turmelevan sen tunnelman, jonka elävät kynttilät loivat.

Käytännöllisyys- ja turvallisuusnäkökohdat ovat kuitenkin vähitellen, 1950-luvulta alkaen, päässet voitolle, ja valtaosassa kodeista sähkökynttilät ovat käytössä. Viime vuosikymmeninä ovat perinteisten sisäkäyttöä varten suunniteltujen sähkökynttiläsarjojen ohella myös kotikäyttöön tarkoitetut ulkovalot - usein värilliset - yleistyneet pihoilla ja parvekkeilla, kuusessa tai ilman kuusta, usein myös jossakin pihalla kasvavassa puussa.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin on saatu lahjoituksina kaksi sähkökynttiläsarjaa 1960-luvulta. Toinen on itäsaksalainen Weihnachtsbaumbeleuchtung-sarja, toinen Philipsin kynttiläsarja, kummassakin on 10 kynttilää. Ne ovat siis suhteellisen pieneen kuuseen tarkoitettuja - markkinoilla on suurempia kynttiläsarjoja aina 24 kynttilään asti. Molemmat edustavat aikanaan suosittua ja yleistä sähkökynttilätyyppiä.

Antti Metsänkylä