Lapsen kansallispuku – vapaan Viron puolesta

Poliittinen pakolainen ja ulkovirolainen vaikuttaja Rein Riitsalu hankki 5-vuotiaalle tyttärelleen Neuvosto-Virosta tuttavien avulla kansallispuvun 1960-luvun puolivälissä. Tytär Viiu käytti pukua usein, esimerkiksi jouluna, sukulaisvierailujen yhteydessä ja Linnanmäellä. Hän esiintyi puku päällä myös television lastenohjelmassa Martti ja Marjatta Pokelan musisoivan perheen kanssa!

Puku oli malliltaan Mustjalan puku Saarenmaalta. Asuun kuului valkoinen paita ja villakankainen liivimekko, jossa toistuivat Mustjalan aikuisten puvun värit, hameosan vaakaraidat ja liiviosan koristehakaset. Mekon niskaan on kirjailtu numero ”68”, mikä viittaa Viron itsenäistymisen 50-vuotisjuhlavuoteen 1968. Viro itsenäistyi ensimmäisen kerran Venäjästä 24.2.1918.

Viiu Riitsalu käytti kansallispukua muutaman vuoden ajan noin 5–7-vuotiaana. Hän pukeutui siihen mielellään, koska koki, että se oli isälle tärkeää.

Rein Riitsalu syntyi Tallinnassa vuonna 1923. Toisen maailmansodan aikana hän pakeni monien muiden virolaisten tapaan ulkomaille. Viro liitettiin Neuvostoliittoon vuonna 1940 ja vuosina 1941–1944 maa oli saksalaisten miehittämä. Arviolta noin 80 000 virolaista jätti sotavuosina kotimaansa. Heitä muutti ympäri maapalloa, eniten Yhdysvaltoihin, Australiaan, Kanadaan, Britanniaan ja Ruotsiin. Suomi ei ollut suosittu kohdemaa Neuvostoliiton läheisyyden ja maiden välisten tiiviiden suhteiden vuoksi.

Riitsalu lähti ensin Saksaan ja opiskeli Heidelbergin yliopistossa lääkäriksi. Hän muutti Suomeen 1950-luvun puolivälissä ja meni naimisiin. Tyttären mukaan Rein Riitsalu, neljännen polven tallinnalainen, halusi ulkomaillakin asua mahdollisimman lähellä Tallinnaa.

Nikita Hruštšovin pääsihteeriaika (1953–1964) toi joitakin helpotuksia ihmisten elämään ja matkustamiseen Stalinin hallinnon jälkeen. Riitsalun perhe piti yllä yhteyksiä Neuvosto-Virossa ja maailmalla asuviin virolaisiin ystäviin. Heidän luonaan vieraili suomalaisia ja virolaisia kulttuurivaikuttajia, kuten kirjailija Jaan Kross puolisonsa runoilija ja lastenkirjailija Ellen Niitin kanssa.

Presidentti Urho Kekkonen teki ensimmäisen epävirallisen matkansa Neuvosto-Viroon vuonna 1964. Ennen matkaa Rein Riitsalu lähestyi presidenttiä kirjeellä ja toivoi, että Kekkonen korostaisi vierailullaan Suomen tukea virolaisille ja kohottaisi näin pessimismin vaivaamien kansalaisten elämänhalua ja kansallista itsetuntoa. Matkallaan Kekkonen esitti toiveen suorista kulttuuriyhteyksistä Suomen ja Viron välille ja teki aloitteen laivaliikenteen käynnistämisestä, mikä seuraavana vuonna toteutuikin.

Rein Riitsalu sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1968. Hän matkusti samana vuonna Tallinnaan ensimmäisen kerran sodan jälkeen. Seuraavana vuonna sinne lähti koko perhe. Riitsalu vieraili mielellään laulujuhlilla. Ne olivat Neuvosto-Virossa niitä harvoja tilaisuuksia, joissa kansallispukujen käyttö oli sallittua. Perinteisten mallien mukaan tehdyt puvut olivat kansallisen identiteetin ja vapaan, itsenäisen Viron symboleja.

Rein Riitsalu kuoli Helsingissä vuonna 1970. Hän ei ollut näkemässä Viron uudelleen itsenäistymistä elokuussa 1991. Se olisi ollut hänelle tärkeä tapahtuma, tytär Viiu Riitsalu totesi kesäkuussa 2018.

Anna-Mari Immonen

Lähteet:

Herkel Kyanna 2019. Merkitysanalyysi – Mustjalan kansallispuvun tarina. Helsinki.

Saarenheimo Eero 1989. Presidentti Kekkosen avaus Viroon 11.–14.3.1964. – Kieliposti 4/1989. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Valtion painatuskeskus.