S/S Arcturuksen pienoismalli

S/S Arcturus on eräs legendaarisimmista Suomen lipun alla meriä kyntäneistä laivoista.

Tähtitaivaalta nimensä lainannut 2 000 brt:n höyrylaiva rakennettiin 1898 Skotlannin Dundeessa, Gourlay Brothers & Co:n telakalla. Jäävahvistettu alus oli 88,95 metriä pitkä ja varustettu 67 ensimmäisen ja 72 toisen luokan hytillä. Matkustavaisten lisäksi Arcturuksen oli tarkoitus palvella rahtiliikenteen tarpeita, ja siihen oli sisarlaiva Polariksen tapaan rakennettu myös kylmätilat silmällä pitäen erityisesti voin kasvanutta vientiä. Suuriruhtinaskunnan suurimman laivanvarustamon, Finska Ångfartygs Aktiebolagetin (Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö), tilaama Arcturus asetettiin liikennöimään linjalle Suomi–Kööpenhamina–Hull. Myöhemmin alus halkoi aaltoja Helsingin ja Antwerpenin sekä Turun ja Tukholman välillä.

Vaikkei aluksessa varsinaisia kolmannen luokan ”siirtolaishyttejä” ollutkaan, S/S Arcturus tuli tunnetuksi ja jäi muistoihin emigranttien kuljettajana Ison-Britannian välietappiin. Hiski ”lännen lokari” Salomaa lauloi, kuinka ”Itämer ku se ylpeesti lainehti ja Arcturus meitä jo tuuitti, kotrantaa myö laivasta kateltiin ku majakasta valkeeta näytettiin” (Savonpojan Amerikkaan tulo). Amerikansuomalaisten elämää sanoituksissaan kuvaillut kuplettinikkari itse, tuolloin vielä sukunimeltään Möttö, vaihtoi Kangasniemen maisemat Michiganiin vuonna 1909. Paria vuosikymmentä myöhemmin kirjoitettu laulu epäilemättä heijasteli monen savonpojan toiveikkaanhaikeita tunnelmia Arcturuksen kannella, kun kotirannat ovat hiljalleen kadonneet näkyvistä.

Perustehtäviensä lisäksi tämä monen tarinan laiva päätyi 1900-luvun ensimmäisen puoliskon levottomissa kuohuissa palvelemaan niin sotajoukkoja kuin sotien viattomia uhrejakin. Ensimmäisen maailmansodan melskeiltä kauppatonnistoa verottaneine pakkoluovutuksineen Arcturus välttyi Tukholman sataman turvassa, mutta osallistui kansalaissodan loppuvaiheisiin noutamalla jäänmurtaja Sammon avustamana 854 Saksassa koulutettavana ollutta jääkäriä (Kuninkaallinen preussilainen jääkäripataljoona 27) Liepājasta. Matkalla koettiin jännittäviä hetkiä, kun alus oli vähällä murskautua ahtojäihin, mutta 11 päivän merimatkan päätteeksi joukot viimein rantautuivat Vaasan Vaskiluodossa 25.2.1918 ja vaikuttivat merkittävästi sisällissodan lopputulokseen.

Talvi- ja jatkosodan aikana Arcturus joutui muutamaankin otteeseen Neuvostoliiton pommikoneiden tähtäimeen. Vaikka alus kärsikin vaurioita, ihmisuhreilta sentään vältyttiin. Itsenäisen Suomen taistellessa olemassaolostaan sai Arcturus kuljetettavakseen kallisarvoisinta lastia osallistuen sotaponnistuksiin evakuoimalla lapsia Ruotsiin. Ensimmäiset näistä niin kutsutuista sotalapsista matkustivat Arcturuksella Turusta Tukholmaan 15.12.1939. Kaikkiaan lapsia lähetettiin talvi- ja jatkosodan jaloista maa- ja meriteitse muihin Pohjoismaihin, pääasiassa Ruotsiin, miltei 80 000. Poikkeuksellisten aikojen edellyttämiin poikkeustehtäviin kuului myös 1005 inkeriläisen kuljettaminen Saksan työleireiltä Suomeen jatkosodan aikana.

S/S Arcturusta voisi luonnehtia hyvän onnen laivaksi, jos huomioi, kuinka monesta vaaranpaikasta se selviytyi matkustajineen säikähdyksellä. Eräs onnettomuus sumuisessa Kattegatissa heittää silti synkän varjon laivan historian ylle. 19.12.1930 kirjattiin traaginen luku FÅA:n tarinaan, kun kaksi sen omistamaa laivaa, S/S Arcturus ja S/S Oberon, törmäsivät toisiinsa sakeassa sumussa Ruotsin ja Tanskan välisessä salmessa. Britteinsaaria kohti höyrynneen Oberonin kylki repesi pahoin yhteentörmäyksessä ja alus upposi minuuteissa. Arcturus pystyi keulavaurioistaan huolimatta jatkamaan satamaan omin voimin tehtyään ensin voitavansa haverin uhrien pelastamiseksi merestä. Erityisen kohtalonomaisen tapauksesta teki se, että alusten päälliköt olivat veljeksiä. Oberonin vakituisen päällikön sijaisena toimineen Eric Hjeltin vaimo ja nelivuotias tytär olivat 42:n onnettomuudessa menehtyneen joukossa. Eric oli joutunut tytär kainalossaan hyytävän kylmän veden varaan, ja kun heidät parikymmentä minuuttia myöhemmin nostettiin pelastusveneeseen, oli lapsi ehtinyt paleltua kuoliaaksi.

Kirkkaammilla vesillä kuljettiin, kun Lontoon olympialaisissa 1948 sai sodan runtelema Suomi iloita mm. laulu- ja elokuvamies Tapio Rautavaaran keihäskullasta ja runoilija Aale Tynnin voitosta taidelajien lyriikkasarjassa runollaan Hellaan laakeri. Kaikkiaan mitaleita saatiin 20 kappaletta, mikä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla oli olympiajoukkueillemme toki vain tyydyttävä suoritus. Ehkäpä tulevaisuuteen kuitenkin saattoi alkaa jo hieman luottaa Arcturuksen kuljettaessa jälleenrakentavan kansakunnan olympiasankareita kisoihin ja kisoista kotiin. Yhden olympiadin kuluttua ikuinen tuli juostiin Helsinkiin ja näkymät vaikuttivat entistä valoisammilta. Vanhan ajan merimatkustuksen eleganssia sai Arcturuksen tarjoamana kokea tuolloin Tukholman ja Turun välisellä reitillä, mutta alkoi olla selvää, että niin matkustaja- kuin rahtiliikenteenkin tarpeet olivat ajaneet ohi tästä Itämeren kaunottaresta.

Vuonna 1957 Arcturuksen pitkä ja vaiheikas palvelus FÅA:n laivastossa tuli päätökseensä, kun alus myytiin ensin Länsi-Saksaan ja lopulta Hollantiin romutettavaksi.

Vaikka alus oli monella tavalla keskeinen aikakautensa laivaliikenteen edustaja, Suomen merimuseon kokoelmissa on ennestään vain muutamia S/S Arcturukselta peräisin olevia esineitä, kuten mustekynän kuivausteline ja pelastusliivit. Oletettavasti esineistöä on aluksen myynnin ja romutuksen yhteydessä päätynyt muistoiksi erinäisiin olohuoneisiin ja toimistotiloihin, ja kenties niitä tulevaisuudessa ajautuu lisää myös Merimuseon kokoelmaan. Merimuseon päänäyttelyssä Arcturus on näyttävästi esillä Tomi Isopahkalan rakentaman 7,5 metriä pitkän laivamallin hahmossa. Kuvakokoelmaan tallennetut Arcturus-aiheiset valokuvat loihtivat osaltaan eläväksi mennyttä höyrylaiva-aikaa.

Merimuseon kokoelmiin Tallink Silja Oy:n lahjoituksena elokuussa 2021 saatu S/S Arcturuksen malli on hieman tavallisuudesta poikkeava. Se ei ole kokonainen pienoismalli laivasta, kuten laivan rakentamisen yhteydessä teetettävät telakkamallit yleensä ovat. Se ei myöskään ole tyypillinen puolimalli, joita on käytetty havainnollistamaan laivan rungon muotoa ilman valmiin laivan yksityiskohtia, ja jotka on usein kiinnitetty taulun tapaan ripustettavalle puulevylle. Sen sijaan tämä Arcturuksen malli on mainittujen kahden tyypin yhdistelmä: kuin keskeltä halkaistu telakkamalli, joka on istutettu vitriinin toisena pitkänä sivuna toimivaan peiliin. Kekseliäs rakenne luo illuusion kokonaisesta laivasta. Malli vitriineineen on massiivinen (pituus 236 cm), mutta esikuvansa tapaan tyylikäs, virtaviivainen kokonaisuus. Valmistuskyltissä mainitaan sen kuvaavan sekä S/S Arcturusta että sisaralus S/S Polarista, olivathan laivat lähes identtiset.

Mallin historiasta ei ole tarkempia tietoja, mutta vaikuttaa selvältä, että se on tavan mukaan luovutettu alusten myötä tilaajalle ja periytynyt vaiheittain Finska Ångfartygs Aktiebolagetista polveutuneelle Tallink Siljalle. Pidän varmana, että tätä komeaa ja mielenkiintoista mallia tullaan ennen pitkää ihailemaan myös näyttelyissä.

Timo Kunttu