Bodhisattvaa esittävä veistos

Kun esine tulee museoon ja saa museoesineen aseman, sitä käsitellään sen jälkeen erityisellä tavalla. Se saa numeron, joka merkitään sekä diaariin että esineeseen fyysisesti, sen tarvitsemat konservointitoimenpiteet arvioidaan, se valokuvataan ja varastoidaan materiaalin edellyttämät kosteus- ja lämpötilaolosuhteet huomioiden.

Aivan yhtä tärkeää on esineen luettelointi. Esine kantaa mukanaan palan historiaa, josta se kertoo sekä fyysisillä ominaisuuksillaan että mukanaan kulkevilla suullisilla tai kirjallisilla tiedoilla. Niinpä esineeseen liittyvät tiedot sen käyttöä, mittoja ja materiaaleja myöten tallennetaan kokoelmanhallintajärjestelmään; niitä tarvitaan myös näyttely- ja tutkimustoiminnassa. Esineen valmistuksessa käytetyt materiaalit ja valmistustapa kertovat valmistajista ja heidän tarpeistaan ja taidoistaan, ja esineen olemus ja käytön jäljet laajemmin siitä kulttuurikontekstista, johon se liittyy.

Toisinaan museoon hankitaan vain yksi tai muutama esine kerrallaan, mutta on myös tavallista, että oman päänumeron saa suurempi esinekokonaisuus tai keräelmä. Ulkoeurooppalaisia, etnografisia kokoelmiamme ajatellen sellaisia ovat esimerkiksi kenttätyön aikana karttunut esineistö tai jälkisäädöksellä saatu lahjoitus, tai vaikkapa edesmenneen sukulaisen jäämistö. Tutkijoiden keräämät esineistöt ovat hyvin dokumentoituja, mutta jos kyseessä on muutama sukupolvi sitten kaukomailla toimineen isotädin hankkima esineistö tai yksittäisen asianharrastajan vuosien varrella keräämä kokoelma, siihen kuuluvien esineiden hankintatietoja tai joskus alkuperääkään ei välttämättä tarkasti tiedetä.

Tällaisissa tapauksissa esineen identifiointi saattaa olla hankalaa. Esimerkkinä tästä on kuukauden esineeksi valittu buddhalainen veistos, joka on tullut Suomen kansallismuseoon vuonna 1961 osana noin viidensadan esineen testamenttilahjoitusta. Etenkin itäaasialaista rituaaliesineistöä sisältävän kokoelman oli muun muassa Lontoon antiikkiliikkeistä hankkinut varatuomari ja keräilijä Eric Idestam (1900-1960). Joihinkin kokoelman esineisiin liittyy tarkempi tieto hankinnasta mutta ei suinkaan kaikkiin, ja tämän veistoksen kohdalle on luetteloinnissa alkuperämaaksi merkitty epävarma ”Japani?”.

Esineestä kirjoitetaan luetteloidessa edelleen myös fyysinen kuvaus, vaikka nykyisin kokoelma- ja konservointikeskuksessa kaikki esineet myös tunnistekuvataan. Tästä veistoksesta on alkuperäiseen pääluetteloon kirjattu seuraavaa:

"Veistos, kullattua pronssia, 8-kulmaisella kellomaisella lootusjalustalla istuvaa ihmiskasvoista ja kaksikätistä jumalolentoa esittävä. Jalat taivutettuna eteen alas. Vyötärön korkeudelle taivutettu vasen käsi pitelee lyhyttä käärömäistä esinettä, jonka keskikohdan ympäri kierretty nauha laskeutuu syliin ja jatkuu polven varassa lepäävään oikeaan käteen. Päähine kruunumainen, päälaella leveä "töyhtö". Varustettu irrallisella suippohuippuisella taustalevyllä, jonka keskellä on pyöreä reikä ja pinnassa kohokoristeita. Korkeus n. 31 sm." Kuvaukseen on lisätty myös kirjallisuusviite: "Vrt. jalustaa Toshimitsu: Japanische Plastik, Pl. 162".

Näin Itä-Aasiasta mahdollisesti Lontoon kautta Suomeen ja lopulta Kansallismuseoon saapunut veistos oli saatu kirjoihin ja kansiin. Mutta vaikka museoon tultuaan esineen elämä muuttuu, se ei suinkaan pääty. Tämäkin veistos oli esillä buddhalaisia kulttiesineitä esittelevässä näyttelyssä vuonna 1980, mutta sen identifiointi jäi silloinkin epävarmaksi. Näyttelyluettelossa huikaisevan kauniin veistoksen alkuperämaan arveltiin olevan Kiina, ja aikaa ja elämää nähneen jumalolennon Wen-shu, joka on mahayana-buddhalaisuudessa transkendenttista viisautta edustavan bodhisattva Manjushrin kiinalainen ilmentymä.

Bodhisattvan - sanskritinkielinen sana tarkoittaa valaistunutta olentoa - vasemmassa kädessä on kirjakäärö, ja buddhalaisten veistosten kohdalla usein hahmon jäljille pääsee sekä asennon, pukuparren että juuri sen pitelemien symbolien avulla. Wen-shu kuvataankin usein vasemmassa kädessään joko ruyi-sauva tai, kuten tässä, kirjakäärö, Buddhan opetuksia sisältävä suutra-teksti.

Kiinalainen Wen-shu kuitenkin ratsastaa usein leijonan selässä, mutta tässä bodhisattva istuu meditaatioon viittaavassa asennossa silmät ummistettuna lootusjalustalla. Siksikö alkuperäiseen luettelointiin on lisätty merkintä, joka kehottaa vertaamaan veistosta vuonna 1961 julkaistun Japanische Plastik -kirjan kuvaan? Kuva ei kuitenkaan esitä bodhisattvaa vaan Buddhaa, jonka istuimena oleva lootusjalusta toki muistuttaa kuukauden esineen jalustaa, mutta ei auta veistoksen identifioinnissa.

Etnografisen kokoelman pääkirjassa veistoksen luettelointitietoja on kuitenkin jatkettu myös uudemmalla merkinnällä. Myös sen on tehnyt suomalainen asiantuntija, ja siinä palataan takaisin Japaniin: "Fugen (Samantabhadra), kirjakäärö". Aivan varmaa on, että veistos esittää juuri bodhisattvaa, ja Manjushrin lailla bodhisattva Samantabhadra eli japanilaisessa muodossaan Fugen Bosatsu on yksi tärkeimmistä mahayana-koulukunnan jumaluuksista. Hän edustaa sekä meditaatiota että myötätunnon ohjaamaa toimintaa, ja myös hänet saatetaan esittää pitelemässä tekstiä. Useimmiten Fugen kuitenkin kuvataan kädet yhteen liitettynä ja juuri lootusistuimella norsun selässä, ja onkin mahdollista, että tämänkin veistoksen alle on kuulunut norsu, joka on ajan saatossa irronnut ja joutunut jumalhahmosta erilleen. Fugen on ollut tärkeä jumaluus jo Japanin Heian-kaudella (794-1185), mutta tämän veistoksen iästä ei ole toistaiseksi esitetty arviota.

Veistos on ollut myös japanilaisten tutkijoiden nähtävillä muutama vuosi sitten, kun japanilainen buddhalainen esineistömme käytiin läpi ja valokuvattiin avattavaksi tokiolaisen The Research Center of International Japanese Studies of the Hosei Universityn ja sveitsiläisen The Institute of Asian and Oriental Studies of the University of Zurichin ylläpitämällä Japanese Buddhist Art in European Collections -sivustolla. Mukana on 56 museota 21 Euroopan maasta, ja pian myös Suomen kansallismuseo noin 80 esineellä. Jo nyt sekä tämä veistos että Kansallismuseon muu japanilainen buddhalainen esineistö on avattu Finna-palvelussa, ja Finnan kautta on myös mahdollista lähettää museolle kysymyksiä ja kommentteja.

Summa summarum, yhtä lailla mielenkiintoista on seurata esineen vaiheita sen jälkeen, kun se on irrotettu alkuperäisistä yhteyksistään sen valmistus- ja käyttöpaikassa, viety omasta kulttuuristaan. Esineen matkan varrella siihen kohdistuu aina uusia tulkintoja. Se voi muuttua pyhästä esineestä antiikkiliikkeen kauppatavaraksi ja keräilijän ihailemaksi aarteeksi, ja lopulta se voi päätyä museoon, jossa sen alkuperäinen käyttöyhteys ja merkitys yritetään selvittää ja palauttaa, vaikkakin hyvin erilaisessa ympäristössä kuin mistä esine on matkalleen lähtenyt. Fyysisesti bodhisattva sijaitsee tällä hetkellä kokoelma- ja konservointikeskuksen varastohalleissa Vantaalla, mutta sen elämä siis jatkuu myös sähköisessä muodossa internetissä, ja sen ollessa siten laajasti saavutettavissa myös katsojien ja tulkitsijoiden joukkokin on entistä suurempi.

Pilvi Vainonen

Lähteitä:

Japanische Plastik, ed. Hasumi Toshimitsu 1961. Verlag F. Bruckmann, München.

Oi munkit, ponnistelkaa lakkaamatta! Buddhalaisten kulttiesineiden näyttely. O munkar, sträven framåt oupphörligen! Utställning av buddhistiska kultföremål. Oh, ye monks, strive onwards diligently! Exhibition of Buddhist ritual objects. 18.4.-15.6.1980. Helsingin kaupungin taidemuseo. Helsingfors stads konstmuseum. Helsinki City Art Museum.