Lintututkija Pentti Linkolan varusteita – kiikarit ja muistivihko

Lintujen syysmuutto alkaa marraskuun alussa olla ohi. Luonnonsuojelija ja ornitologi Pentti Linkola (1932–2020) hankki elantonsa kalastamalla, mutta linnut olivat hänen intohimonsa. Linkola seurasi lintuja tiiviisti ja tilastoi havaintonsa. Hän ehti todistaa monen lintulajin kannan muutoksen.

Pentti Linkolalle luonto oli tärkeämpi kuin ihmiset. Ihminen oli vain yksi laji muiden yhtä arvokkaiden eläinkunnan lajien joukossa. Ihmisen teollistumisella, metsähakkuilla ja tehomaataloudella ja sen torjunta-aineilla aiheuttaman lintu- ja luontokadon seuraaminen oli Linkolalle vaikeaa.

Linkolaa voi pitää lintutieteen edelläkävijänä. Hän ehti rengastaa kymmeniä tuhansia lintuja. Lintuhavaintopäiväkirjoja hän kokosi 65 kappaletta vuosina 1945–2016. Aktiivisimmat lintutarkkailuvuodet olivat 1950–1970-luvuilla, mutta lintuhavaintojen tekeminen ja kirjaaminen jatkui kuitenkin voimien mukaan loppuun asti.

Linkolan mukaan linnusto muuttuu hitaasti, mutta joka vuosi alaspäin. Aikaisempien vuosikymmenien lintuhavaintojen puhtaaksi kirjoittaminen oli hänelle haikeaa, sillä niissä konkretisoitui lajiston ja luonnon muutos, joko määrien vähenemisen, sukupuuton tai uusien alueelle tulleiden lajien myötä.

Luonnontilaisten vanhojen metsien suojelu oli Pentti Linkolan haave. Se toteutui lopulta Linkolan vuonna 1995 perustaman Luonnonperintösäätiön kautta. Säätiö omistaa eri puolilta Suomea suojeltua metsää ja turvaa samalla uhanalaisten lajien elinympäristöä.

Linkolan linturetkien esineistöä lahjoitettiin Suomen kansallismuseolle

Pentti Linkolan tyttäret Mirjami Linkola ja Leena Linkola lahjoittivat isänsä jäämistöstä esineitä Suomen kansallismuseon kokoelmiin kesäkuussa 2021. He valikoivat Linkolalle tyypillisimpiä ja tärkeimpiä käyttöesineitä, kuten kirjoituskoneen, kirjevaa’an, puukon, kyniä, kalapuntarin sekä muistivihkoja. Niissä näkyy eletty elämä: käytön jälkiä on yleisestä kulumasta pureskelujälkiin kynissä, kaikki esineet haisevat vahvasti savulle, pinnoissa on likaa ja patinaa. Esineet kertovat esimerkiksi Linkolan ammatista kalastajana, keskustelua ja kohuakin herättäneestä kirjallisesta työstä sekä lintuihin liittyvästä toiminnasta.

Polkupyörällä tehdyillä linturetkillä oli mukana painavat varusteet: teltta, makuupussi ja pienempiä tarvikkeita, kuten kiikarit sekä sivulaukuissa ruokatarpeita. Museon kokoelmaan saatiin Pentti Linkolan jäämistön kiikareista vanhimmat, jykevät Leitz-merkkiset kiikarit ja niiden nahkainen suojakotelo.

Maastossa Linkola kiikaroi lintuja ja kirjoitti mustakantisiin noin 11 x 15 cm kokoisiin muistivihkoihin lyijykynällä päiväkirjamaista havainnointia, jossa oli mukana retkikohteen sää, maisemakuvaus ja muita huomioita. Linnuista hän kirjasi ylös esimerkiksi havaintopaikan, linnun käyttäytymisen sekä tiedot pesän kunnosta ja poikasten määrästä. Retkillä muistiinpanojen kirjoittamiseen meni kaikki vapaa-aika. Käsialaa ei ole helppo lukea, sillä teksti on pientä ja käytössä on lyhenteitä.

Muistivihot Pentti Linkola kirjoitti puhtaaksi monivaiheisesti. Pelkät lintuhavainnot hän kirjoitti puhtaaksi vanhalla Triumph-kirjoituskoneellaan erillisiin kansioihin. Muistivihkojen sisällön Linkola kirjoitti käsin puhtaaksi myös erillisiin kovakantisiin päiväkirjoihin. Sitä mukaa kun työ eteni, hän yliviivasi tai merkitsi ruksilla puhtaaksi kirjoitetut kohdat, kuten museolle lahjoitetuista vuoden 1966 kahdesta muistivihosta voi nähdä. Kaikkia muistivihkojaan Linkola ei ehtinyt kirjoittaa puhtaaksi. Havaintoja myös kertyi jatkuvasti lisää!

Maria Ollila

Lähteet:

• Kylänpää Riitta 2017. Pentti Linkola – Ihminen ja legenda. Helsinki.
• Leena Linkolan suullinen tiedonanto esineiden lahjoituksen yhteydessä 10.6.2021.
• Suomen luonto 10/2014, Jouni Tikkanen: Pentti Linkola keräsi korvaamattoman havaintosarjan linnuista
• Tringa 4 / Vol. 39 (2012), Jukka Hintikka: Pentti Linkola 80 - Lintuhavaintoja kahdelta vuosikymmeneltä (pdf)