Syntymä
Uuden elämän syntyminen on aina ihme. Synnytys voi aiheuttaa myös pelkoa ja huolta. Aikaisemmin tätä pelkoa ja huolta on torjuttu myös taikaesineillä. Vaikka nykyisin lääketiede ja hyvät olosuhteet ovat synnyttäjän apuna, eivät kaikki vauvat synny samoihin olosuhteisiin. Tästä muistutuksena on lahjoituksin kerätty synnytyspakkaus äidille, jolla ei ole oleskelulupaa Suomessa.
Esineistö
Synnyttäjän taikavyö
Paperittoman äidin äitiyspakkaus
Silkkipitsillä koristeltu kastemekko
Lasikulho kastemaljana
Kirkotusjakkara Pudasjärveltä
Synnyttäjän taikavyö
Taikavyö oli apuväline synnytystuskia vastaan aikana, jolloin lääkkeellistä kivunlievitystä tai muitakaan terveyspalveluita ei ollut vielä tarjolla. Vyö sidottiin synnyttäjän vatsan ympärille. Vyöhön kätkettyjä apuvälineitä olivat pienet taikaesineet, kuten viiden kopeekan kolikko, luu ja napanuoran pala. Luu on todennäköisesti jonkun eläimen kynsi. Kopeekan kolikko on ollut pienessä kangaspussissa. Vyö on peräisin Itä-Karjalasta Piston kylästä.
Suomalais-ugrilaiset kokoelmat, SU5004:1a-e. Kuva: Matti Huuhka, 2010.
Digitaalinen kokoelma
Paperittoman äidin äitiyspakkaus
Käytettyjä vauvan vaatteita, leluja ja uusia hoitotarvikkeita. Paperittomille, eli Suomessa ilman laillista oleskelulupaa eläville, raskaana oleville naisille jaetaan tällaisia kasseja Global Clinicilla. Klinikka tarjoaa vapaaehtoisten voimin apua kiireettömiin terveysongelmiin sekä terveysneuvontaa. Odottavat paperittomat äidit saavat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla neuvolapalveluita, mutta eivät ole oikeutettuja KELA:n virallisiin äitiyspakkauksiin. Niinpä vapaaehtoiset kokoavat heille tällaisia epävirallisia äitiyspakkauksia helpottaakseen ensimmäisiä kuukausia vauvan kanssa. Äityispakkaus on vuodelta 2019.
Itsenäisyyden ajan kokoelma, 2020, IT108. Kuva: Ilari Järvinen, 2020.
Digitaalinen kokoelma
Silkkipitsillä koristeltu kastemekko
Kapalolapsen hupullinen kantoasu yleistyi kaapumaiseksi kasteasuksi 1700-luvulla. Kansan keskuudessa ns. ristimäpussia käytettiin pitkälle 1800-luvulle. Pitkä valkoinen kastemekko omaksuttiin säätyläispiireissä yleisesti uusklassisen pukumuodin myötä 1800-luvun kuluessa, laajemmin vasta 1900-luvun vaihteessa. Suoralinjainen vinoruutuinen pikeemekko on kuulunut Porvoossa 1867 syntyneelle Gerda Åbergille. Kankaan sisäpinta on flanellin tapaan nukkainen. Ainoana koristeena on käytetty leveää silkkipitsinauhaa.
Historian kokoelmat, 1950, H50004:1. Kuva: Timo Ahola, 2020.
Digitaalinen kokoelma
Lasikulho kastemaljana
Talvi- ja jatkosodan jälkeisenä aikana Suomeen syntyi paljon lapsia. Sodan käyneet sukupolvet rakensivat Suomea uudelleen ja etsivät paikkaansa yhteiskunnassa. Tämä lasikulho oli käytössä kastemaljana vuonna 1955 Somerolla. Perhe muutti Pieksämäeltä Somerolle ja edelleen Hämeenlinnaan. Perheen isä oli sähköinsinööri ja äiti työskenteli ennen avioitumistaan konttorinhoitajana.
Kansatieteen kokoelmat, 2013, K11987:49. Kuva: Ilari Järvinen 2016.
Digitaalinen kokoelma
Kirkotusjakkara Pudasjärveltä
Kirkotusjakkara, toiselta nimeltään kirkottelupalli. Kun vaimo oli synnyttänyt lapsen, niin lapsen ristiäisissä pappi siunasi eli kirkotti vaimon. Vaimo oli siunauksen aikana polvistuneena kirkkopallilla. Kirkottaminen tarkoitti kiitosrukousta synnyttäneen äidin puolesta. Ennen kirkottamista synnyttäneen äidin oli kaihdettava muita ihmisiä. Tapa juontaa alkunsa Vanhasta testamentista ja muodostui kristilliseksi tavaksi raamatussa kerrotun Neitsyt Marian temppelissä käynnin johdosta.
Kansatieteelliset kokoelmat, K8142:1. Kuva: Timo Ahola, 2020.
Digitaalinen kokoelma
EDELLINEN
Kuolema
Kuolema - lopullisuus