Sähkövuokia Turusta

"Sähkövuoka, alumiininen, erilaisten ruokien ja leivonnaisten valmistukseen käytettävä vuoka, jonka kanteen on sijoitettu sähkövastus. Teho tav. 350-600W. Yhdistetään sähköverkkoon. Yleensä s:ssa ei ole lämmönsäätömahdollisuutta; joskus siinä voi kuitenkin olla automaattinen lämpötilansäädin (termostaatti)." (Otavan Iso Tietosanakirja 8, palsta 912, 1964.)

Sähkövuoka on kotitalouskoje, jota alettiin Suomessa valmistaa vuonna 1948. Se oli yleinen ehkä parinkymmenen vuoden ajan.

Sodanjälkeisinä vuosikymmeninä alivuokralaisena asuminen oli yleistä, ja kun vuokrahuoneisiin ei yleensä kuulunut keittiötä, monet vuokralaiset hankkivat itselleen erilaisia ruoanvalmistusvälineitä, tuohon aikaan jo enimmäkseen sähköisiä. Tarjolla oli myös esimerkiksi sähköisiä kahvipannuja ja vedenlämmittimiä sekä jopa pienoisliesiä.

Työtehoseura järjesti vuonna 1959 vertailevan tutkimuksen sähkövuoan ja pienoislieden käytöstä kotitaloudessa. Erilaisia ruokia ja leivonnaisia valmistettiin testiin valituissa vuoissa ja pienoisliesissä siten että valmistusohjeet ja annosten koko olivat samoja. Tuloksia vertailtiin myös tavallisessa liedessä valmistettuihin ruokiin. Testi tehtiin Työtehoseuran koekeittiössä.

Testitulosten perusteella sähkövuoan käyttöominaisuudet tiivistettiin seuraavasti:

"Sähkövuoka on sekä hankinta- että käyttökustannuksiltaan halpa. Sähkövuoalla voi valmistaa useammanlaisia uuniruokia, jopa keittääkin, vesihauteessa voi siinä lämmittää ruoan tähteitä ja sen voi tuoda sellaisenaan pöytään. Mutta sähkövuoka on suhteellisen pieni ja sillä on mahdollisus valmistaa kerrallaan vain yksi määrätty ruoka tai leivonnainen. Sähkövuoalla paistaminen vaatii paistajalta suurta tarkkuutta."

"Sähkövirta on katkaistava oikeana ajanhetkenä, koska vuoan kannessa olevat vastukset vielä katkaisemisen jälkeen ovat kuumia ja jälkipaistumista vielä tapahtuu. Tottumaton paistaja polttaa näin ollen helposti paistettavan reunoista. Uunittomassa alivuokralaistaloudessa, pienessä taloudessa, missä on vain harvemmin jotain paistettavaa, ja puuliesitaloudessa, missä on huono paistinuuni, se täyttää paikkansa hyvin. Sähkövuoan käyttömahdollisuudet ovat kuitenkin pienoislieteen verrattuna rajoitetut."

Vertailussa pienoislieteen todettiin, että kun kysymyksessä oli lyhytaikainen kypsentäminen, kuten sokerikakun valmistus, sähkövuoka oli 6-8 minuuttia nopeampi paistaja kuin pienoislieden uuni. Pitempiaikaisen kypsymisen vaativa ruoka tarvitsi yhtä pitkän paistoajan kummassakin laitteessa. Testaajat havaitsivat myös, että nopeammin sähkövuoassa kypsentyvä sokerikakku jäi matalammaksi ja vähemmän kuohkeaksi kuin uunissa paistaessa.

Sähkönkulutuksesta vertailussa havaittiin, että sähkövuoassa kypsentäminen kuluttaa sähköä vain noin puolet siitä mitä kypsentäminen pienoisliedessä. Normaalikokoiseen lieteen verrattuna sähkövuoan kulutus on vain kolmasosa.

Sähkövuoan monet hyvät puolet lienevätkin syynä siihen, että lukuisissa kotitalouksissa sellaista käytettiin pitkälle 1960-1970-luvulle asti, vaikka taloudessa olikin normaali liesi uuneineen. Siinä valmistettiin monenlaisia ruokia, mm. laatikoita ja kakkuja, jopa leipää.

Eräillä Internetin keskustelupalstoilla on kirjoitettu sähkövuoasta nostalgiseen sävyyn ja pahoiteltu sitä, että niitä ei enää ole kaupoissa. Joku kirjoittaa ostaneensa sellaisen Venäjältä. Totta on, että sähkövuoka on lähes täydelleen hävinnyt suomalaisista keittiöistä, eikä nuori polvi enää tunne laitteen nimeäkään.

Sähkövuoka oli myös turvallinen verrattuna eräisiin, varsinkin opiskelijabokseissa suosittuihin omatekoisiin virityksiin. Yleinen niksi oli esim. lenkkimakkaran kypsentäminen niin, että makkaran kumpaankin päähän upotettiin jokin metallinen kappale ja johdettiin niihin sitten sähköä. Otaniemen asuntoloissa tuolla tavoin valmistettua lenkkiä kutsuttiin nimellä Ohmimakkara. Teekkarien nokkeluudella keksintöä kehitettiin niin, että hienostuneemmissa versioissa oli säätömuuntaja, jolla voi valita makkaranpalan pituuteen sopivan jännitteen.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin saatiin vuonna 2004 kaksi sähkövuokaa Turusta. Ne ovat kumpikin kotimaisia, toinen Slev SV-15, toinen Vakes F 155. Vuoat lahjoitti turkulainen rouva, joka oli itse käyttänyt Slev-vuokaa, Vakes puolestaan oli ollut käytössä hänen tädillään.

Antti Metsänkylä

Lukuvinkki:

Gebhard Maiju. Vertailu sähkövuoka - pienoisliesi - sähköliesi. Teho 6/1959, julk. Työtehoseura.