Kuva: Taru Laakkonen, Suomen merimuseo 2014.

Hellekypärä

Kuukauden esine - Marraskuu 2017

Meri on aina arvaamaton, mutta merenkulku ja merenkulkijat ovat usein joutuneet ensimmäisinä kohtaamaan myös taloudellisten suhdanteiden ja kansainvälisten suhteiden myrskyt. Varsinkin jälkimmäisestä saivat suomalaisetkin merimiehet kovaa oppia toisen maailmansodan aikana, jolloin luonnonvoimien armottomuus vaikutti kalpenevan ihmisen irti päästämien tuhovoimien rinnalla.

Maailman joutuessa asteittain sekasorron valtaan kauppa-aluksia ei suojellut sen enempää siviilistatus kuin puolueettomuuskaan. Vaara saattoi vaania yhtä lailla pinnan alla (sukellusveneet) kuin taivaallakin (sotilaslentokoneet), ja merten miinoittaminen ja laivaväylien sulkeminen kuristivat laivaliikennettä entisestään. Kaikkiaan Suomi menetti toisessa maailmansodassa 77 kauppa-alusta. Arviot menehtyneiden merimiesten määrästä vaihtelevat 279:sta 343:en.

Paitsi välitön hengenvaara, siviilimerenkulkijoita uhkasi myös internointi työ- ja keskitysleireille. Tämä oli seurausta vaihtuvista liittolaisuussuhteista, sillä vihollisvaltion merimiehet rinnastettiin vihollistaistelijoihin. Toisen maailmansodan aikana internoitiin Euroopan ja maailman merillä yli 1700 suomalaisia merimiestä, joista 48 kuoli leireillä.

Maailman meret kutsuivat 1930-luvun lopulla parikymppistä Pentti Aksel Leponiemeä (1917-2002). Kyse ei kuitenkaan ollut mistään nuoren miehen päähänpistosta, sillä Leponiemi oli jo ehtinyt kartuttaa merikokemusta mm. merivartiolaitoksen palveluksessa ja legendaarisella Suomen Joutsenella, joka tuolloin toimi laivaston koululaivana. Leponiemen hyvin alkanut meriura katkesi kuitenkin yllättäen helmikuussa 1942 brittiläisen Intian Bombayhin. Ruotsalaisomisteisen rahtialus m/s Peipingin saavuttua miljoonakaupungin satamaan Britti-imperiumin silmissä väärän puolen valinneet suomalaiset merimiehet passitettiin kuulustelujen kautta muitta mutkitta Dehra Dunin vankileirille. Puolimatruusi Leponiemen pakotettu odysseia Himalajan juurelle jatkui aina heinäkuuhun 1946, mutta onni olisi voinut olla huonompikin: saksalainen sukellusvene U-66 upotti m/s Peipingin Atlantilla vain runsaat puoli vuotta sen jälkeen, kun suomalaiset olivat astelleet aluksen laakonkia pitkin sotavankeuteen.

Vaikka kohtelu vankileirillä olikin Leponiemen mukaan verraten inhimillistä, oli neljä ja puoli vuotta kestänyt vankeus ja jatkuva epävarmuus tulevasta ankara kokemus, joka vanhensi nuoren miehen ennen aikojaan. Positiivisella mielenlaadulla leiriajasta oli löydettävissä sentään jotain myönteistäkin, ja saamisiksi Leponiemi merkitsi tilinpäätökseensä ainakin kielitaidon karttumisen 17 kansallisuuden leirillä. Sen sijaan pakoyrityksistä ansaitut kovennetut työpalvelurangaistukset lapion varressa tuskin jättivät lämpimiä muistoja, vaikka hellekypärälle epäilemättä olikin käyttöä.

Suomeen palattuaan Leponiemi suoritti Kotkan merenkulkukoulussa aliperämiehen ja perämiehen tutkinnon, sekä lopulta merikapteenin tutkinnon 1961. Vuodesta 1965 eteenpäin Leponiemi jatkoi uraansa työnjohtajana Valmet Oy:n Helsingin telakalla, mistä hän jäi eläkkeelle 1982. Leponiemi ei kuitenkaan jäänyt lepäilemään laakereilleen, vaan suoritti ylioppilastutkinnon 66-vuotiaana ja jatkoi jo Dehra Dunissa alkanutta kielten ja matematiikan opiskelua kuolemaansa asti. Pentti Leponiemi vaikutti jäsenenä mm. Sotavangit ry:ssä ja kuului pahamaineisen Kap Hornin purjealuksella kiertäneiden suomalaisten merikapteenien harvalukuiseen joukkoon, Kaphoornareihin.

Kuvan hellekypärää Pentti Leponiemi käytti internointiaikanaan Dehra Dunin vankileirillä. Kypärä kuuluu Suomen merimuseon esinekokoelmaan eikä ole tällä hetkellä näytteillä.

Timo Kunttu

Lähteitä:

Helsingin Sanomat 26.1.1999. Sotavankien outo tie vei Intiaan.

Helsingin Sanomat 26.1.1999. ”Valkoinen mies oli herra vankinakin”.

Kärki Joonas 2015. Suomalaiset kauppalaivat toisessa maailmansodassa. Sodan vaikutukset kauppamerenkulkuun. Merikapteenin opinnäytetyö Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa.

Larsson Artur 2013. MS Peiping 1st-hand account by Artur Larsson.

Nylund Sven-Erik 2008. Suomalaisten merimiesten internoinnit toisen maailmansodan aikana. Teoksessa Lars Westerlund (toim.) Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki: Kansallisarkisto.

Suomen merimuseon asiakirjakokoelma. SMMA200205:1-17, Merikapteeni Pentti Leponiemen papereita ja lehtileikkeitä.

Hellekypara2