1. Teerenpäät koristavat Isonkyrön Orismalan kylästä peräisin olevia länkiä, jotka on veistetty vuonna 1761. 2. Valkealan Tervolan kylästä peräisin olevien länkien sakarat päättyvät hevosenpäihin. 3. Leijonanpäin koristetut länget ovat Lohjan Mynterlän kylästä. 4. Juvalaiset kiemurasakaraiset länget on koristettu kasviaiheisin maalauksin. Kuvat: Ilari Järvinen, Museovirasto.

Länget

Kuukauden esine - Lokakuu 2017

Länget tulivat hevosvaljaiden osana käyttöön keskiajalla, jolloin ne korvasivat hevosen rinnan poikki kulkeneet vetovyöt. Vanhimmat Suomessa säilyneet länget ovat 1600-1700 –lukujen vaihteesta.

Hevosvaljaat kertoivat isännän yhteiskunnallisesta asemasta ja yleisestä varallisuudesta. Niinpä länkien koristeluun uhrattiin runsaasti aikaa ja ne olivat erityisen huomion kohteina hää-, kirkko- ja kaupunkimatkoilla. Komeimpia länkiä ei ollut tarkoitettukaan arkisiksi käyttöesineiksi.

Puuesineiden koristelussa itäinen ja läntinen Suomi erosivat toisistaan. Länsi- ja Lounais-Suomen vanhoilla peltoviljelyalueilla asutus oli keskittynyt kyliin, ja sosiaalinen kanssakäyminen oli vilkasta. Esineistö muotoutui koristeellisemmaksi ja näyttävämmäksi kuin maan pohjois- ja itäosissa, missä elinkeinoelämä perustui kauan kalastukseen, metsästykseen ja kaskenpolttoon ja talot sijaitsivat hajallaan. Myös tyyliuutuudet ja –vaikutukset omaksuttiin ensin maan lounais- ja länsiosiin. Kirkko välitti osaltaan vaikutteita kansanomaiseen esinekulttuuriin keskiajalta lähtien.

1600-luvulle asti veitsenkärjellä piirretyt viiva- ja nauhaornamentit olivat kansanomaisten puuesineiden ainoita koristeita. Koristelu oli aluksi geometrista, mutta vuosisadan jälkipuoliskolla kasviornamentiikan suosio alkoi gotiikan vaikutuksesta kasvaa. 1700-luvulla yleistyivät barokin ja rokokoon suosimat eläinaiheet. Koristemaalaus, joka kansanomaisessa esineistössä yleistyi 1700-luvun lopulla, muuttui vähitellen lännestä saatujen vaikutteiden myötä monisävyiseksi.

Länkien koristelussa skandinaavinen vaikutus on ollut määräävä. Länkien pintoja koristavat usein leikatut kasviaiheet, köynnökset tai lehvät. Sakarat puolestaan päättyvät teeren-, leijonan- tai hevosenpäihin. 1700-luvun loppupuolella länkiä alettiin koristella maalaamalla. Teerenpääaiheiden pohjalta saivat vaikutteita kiemurasakaraiset länget, jotka eri muodoissaan ovat nuorimpia koristeellisista längistä. Tämän länkityypin myötä leikkauskoristelut korvautuivat vähitellen kokonaan koristemaalauksilla.

Vanhan kansan kalenterissa loka-marraskuun vaihteeseen ajoittui ns. jakoaika, jolloin längistä luettiin myös enteitä. Tuo noin 12 päivää kestävä ajanjakso ajoittui sadonkorjuun päättymisen jälkeiseen aikaan, jolloin työvuosi oli saatu päätökseen. Jakoaika oli juhla-aikaa, jolloin monet arkiset työt olivat kiellettyjä ja pakolliset askareet tuli hoitaa äänettömästi. Jakoaikana kummitusten uskottiin olevan liikkeellä ja aika oli otollista enteille. Erityisesti pyrittiin ennustamaan tulevan vuoden säätä ja satoa sekä näkemään tulevia tapahtumia. Uskottiin mm. että tuleva vuosi oli suotuisa, mikäli jakoaikana aurinko paistoi sen verran, että sulhanen ehti valjastaa hevosensa. Mutta jos jakoaikana katsoi vainajaa kuljettaneen hevosen länkien läpi niin silloin se, joka näytti päättömältä, tuli kuolemaan vuoden kuluessa.

Länget eivät tällä hetkellä ole esillä.

Raila Kataja

Langet
1. Teerenpäät koristavat Isonkyrön Orismalan kylästä peräisin olevia länkiä, jotka on veistetty vuonna 1761. 2. Valkealan Tervolan kylästä peräisin olevien länkien sakarat päättyvät hevosenpäihin. 3. Leijonanpäin koristetut länget ovat Lohjan Mynterlän kylästä. 4. Juvalaiset kiemurasakaraiset länget on koristettu kasviaiheisin maalauksin. Kuvat: Ilari Järvinen, Museovirasto.