Maisemamaalaukset Viipurista

Kartano sijaitsee Viipurinlahden rannalla. Sen puistosta avautuu näkymä kaupunkiin, joka kylpee lämpimässä ilta-auringon valossa. Kartanon puutarha on jo varjossa, mutta ilta on varmaankin lämmin. Puutarhan tummanvihreä rehevyys ja siellä kukkivat ruusut, liljat ja korkeat siniset ukonhatut viittaavat siihen, että eletään loppukesää. Puutarhuri kastelee kukkia, ehkäpä helteisen päivän päätteeksi. Puutarhapöydän ääressä suuren koivun siimeksessä istuu kolme naista koirineen juoden teetä valkoisista posliinikupeista. On kesäilta vuonna 1847.

Suomen kansallismuseon kokoelmiin hankittiin vuosina 2007 ja 2009 kaksi maisemamaalausta, jotka alun perin olivat peräisin samasta paikasta, ja näin pääsivät uudestaan yhteen. Yhdessä nämä maalaukset vangitsevat kesäisen maiseman ja tunnelman Viipurinlahden rannalta Horttanan kartanosta. Toisessa maalauksista on kuvattuna itse kartano, ja toisessa puolestaan maisema kartanolta Viipuriin. Viipuri-maalaukseenkin on kuitenkin vasempaan alakulmaan päässyt mukaan palanen kartanon puutarhaa, ja edellä kuvattu tunnelmallinen iltahetki loppukesältä 1847.

Maalauksissa huomio kiinnittyy tarkkoihin yksityiskohtiin, kuten kartanon päärakennusta kuvaavassa teoksessa avoinna olevaan ikkunaan, parvekkeella seisovaan henkilöön, aittarivistöön ja sen luona ja rantavedessä puuhaileviin hahmoihin. Horttanan kartano ei enää ole olemassa, mutta siitä on tallessa Signe Branderin vuonna 1912 ottama valokuva. Vertaamalla valokuvaa maalaukseen voi huomata, että maalari on kuvannut rakennuksen hyvin tarkasti yksityiskohtia myöten.

Niels Grönbek Rademacher

Maalaukset on tehnyt vuonna 1847 tanskalainen taidemaalari Niels Grönbek Rademacher (1812–1885). Toisessa maalauksista on merellä vene, jonka perässä on Tanskan lippu - ehkäpä viittauksena maalaajaan. Rademacher tuli Suomeen 1840-luvulla Monrepos’n kartanon omistajan Paul Nicolayn kutsusta ja maalasi paitsi Monrepos'n kartanoa, myös mm. Herttualan ja Horttanan kartanot sekä muotokuvia. Horttanan kaksoismaiseman lisäksi Rademacher maalasi muitakin vastaavia maalauspareja, joista Suomen kansallismuseon kokoelmiin on päätynyt Markovillan huvilaa ja sen ympäristöä kuvaavat maalaukset. Rademacher toimi pääasiassa Viipurissa ja sen ympäristössä ja palasi Tanskaan 1840-luvun lopulla.

Horttanan kartano ja Jaenisch-suku

Alasommeen kylässä sijanneen Horttanan kartanon omisti 1770-luvulta lähtien Alfthan-suku. 1800-luvun alussa kartanoa isännöi Monrepos’n kartanon tilanhoitajanakin toiminut Abraham Fredrik Alfthan (1788–1842). Hän kuitenkin hävisi Horttanan korttipelissä, ja 1830–1840-luvulla kartanon omisti Jaenisch-suku, jolta Alfthanin poika Carl Johan osti tilan takaisin Alfthan-suvulle noin v. 1856.

Jaenisch-suku oli 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella yksi Viipurin merkittävimmistä saksalaisperäisistä suvuista. Monet suvun jäsenet menestyivät kauppiaina, ja etenkin 1700-luvun jälkipuolella heillä oli vahva edustus kaupungin hallinnossa. 1800-luvulla osa suvusta jatkoi kauppiaina, mutta osa päätyi virkamiehiksi tai sotilasuralle.

Maalauksessa Horttanan puutarhapöydän ääressä istuvat siis mitä ilmeisimmin Jaenischin suvun naiset teetä juoden. Vasemmalla istuva nainen lienee Helene Elisabeth Jaenisch, päätellen siitä, että hahmo näyttää aivan samalta kuin Jaenischin ja Hackmanien perheestä maalatussa perhemuotokuvassa. Perhemuotokuvankin on maalannut Niels Grönbeck Rademacher, ja se lienee jokseenkin samalta ajalta kuin maisemamaalaukset. Perhekuvassa Helene Elisabeth Jaenisch on pöydän ääressä istumassa oikealla, jaloissaan aivan samannäköinen koira kuin puutarhakuvassa olevalla henkilöllä. Puutarhapöydän takana istuva nuorempi nainen lienee Helene Elisabethin tytär Helene Sofia ”Lolinka” Jaenisch, joka on perhekuvassakin istumassa äitinsä vieressä. Näyttävää samovaaria käyttävä, oikealla istuva nainen ei ole varmasti tunnistettavissa.

Tarkemmin katsoessa huomaa, että kuvassa on myös toinen, tummanruskea koira, joka istuu pöydän ääressä penkillä oikealla. Koirat ovat siis selvästi olleet tärkeitä Jaenischin perheelle, kun ne ovat päässeet mukaan maalauksiinkin. Hieman erikoisempi lemmikki näyttää olevan pöydän alla – valkoinen hahmo näyttää ankalta tai hanhelta. Katsoja voi vain jäädä miettimään, mikä tarina siihen on mahtanut liittyä!

Satu Frondelius

Kirjallisuutta:

Brander Signe, 2008. Suomen kartanoissa, toim. Irma Lounatvuori ja Sirkku Dölle. SKS.

Ijäs Ulla, 2015. Talo, kartano, puutarha. Kauppahuoneen omistaja Marie Hackman ja hänen kulutusvalintansa varhaismodernissa Viipurissa. Turun yliopiston julkaisuja 402. Turku.

Släktbok, 1941. Ny följd I:1. Skrifter utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland (286).