Jalustinnokkapullo Perusta

Kuukauden esine - Joulukuu 2019

Kansallismuseossa on vuoden 2020 maaliskuuhun asti Etelä- ja Väli-Amerikan esihistoriallisia alkuperäiskulttuureita esittelevä näyttely Maailma, jota ei ollut, jonka aineisto on lainassa Italiasta. Museon omissa etnografisissa kokoelmissakin on vähän arkeologista ulkomaista esineistöä, muun muassa tämä perulainen saviastia.

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa monet arkeologiset löydöt entisistä Espanjan siirtomaista latinalaisessa Amerikassa päätyivät Euroopan taidemarkkinoille ja museoihin, jopa paikallishallinnon tieten ja myötävaikutuksella. Esineet saattoivat olla virallisilta kaivauksilta mutta myös ryöstösaalista. Kun maat vihdoin 1900-luvulla alkoivat arvostaa espanjalaisvaltaa edeltävää kulttuuriperintöään, maastavienti kiellettiin. Unesco kielsi kulttuuriesineiden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kuitenkin vasta yleissopimuksessaan 1970, ja senkin jälkeen laiton kauppa ja maastavienti jatkuivat, koska sopimukseen jäi puutteita. Täydentäviä lakeja, asetuksia ja ohjeistusta on sittemmin säädetty viime vuosiin asti, koska kussakin maassa on oma lainsäädäntö.

Tämän savipullon hankkiminen museoon ei siis olisi ICOMin (Kansainvälinen museoliitto) museotyön eettisten sääntöjen eikä oman nykyisen kokoelmapolitiikkamme mukaista, koska sen alkuperäiset hankinta/löytöolosuhteet eivät ole tiedossa. Astian Perusta ostanut Curt Segerstråhle on myynyt sen 1932 edelleen Antellin valtuuskunnalle, jonka hoitamalla rahastolla kartutettiin Kansallismuseon kokoelmia. Pullo kuuluu 13 esineen kokonaisuuteen, joista ensimmäisten seitsemän alanumeron mainitaan olevan muinaisperulaista Chimbote-keramiikkaa, mutta loppuosan jäljennöksiä vanhoista esineistä. Curt Segerstråhle (1895 – 1955) oli yksi taidemaalari ja kirjailija Hanna Frosterus-Segerståhlen kahdeksasta lapsesta, ja taidemaalari Lennart Segerstråhlen pikkuveli. Hän itse kouluttautui filosofian lisensiaatiksi ja oli ammatiltaan kalastusbiologi. Peru kalastusmaana on varmasti kiinnostanut Segerstråhlea, vaikka emme tiedäkään, oliko hän siellä työmatkalla. Joka tapauksessa Perun luoteisrannikolla sijaitseva Chimbote oli jo 1930-luvulla hyvän luonnonsatamansa ansiosta kalastajakylä, ja myöhemmin se kasvoi nykyiseen kokoonsa kalanjalostusteollisuuden ansiosta.

Tämä ihmishahmoinen savipullo edustaa Moche-kulttuuria, jonka alueella Chimbote sijaitsi. Moche-kansa eli Tyynenmeren rannikolla Perun pohjoisrannikon jokilaaksoissa vuosien 100 eaa. ja 800 jaa. välillä. Pullo ajoittuu kulttuurikauden keskivaiheille, n. 300 – 600 jaa., jota pidetään Moche-kulttuurin kukoistuskautena. Pappiseliitin hallitsema hierarkkisesti järjestäytynyt kulttuuri tunnetaan suurista savitiilipyramideistaan, kuten Cerro Blancon Auringon pyramidi, mutta myös muotin avulla valmistetuista taidokkaista keramiikka-astioistaan, joiden aihevalikoima on laajempi kuin muiden muinaisperulaisten kulttuurien. Sekä veistoksellisen että maalauskoristeisen keramiikan aiheina olivat usein mytologiset tapahtumat, ja siksi juuri keramiikan avulla on voitu selvittää Moche-kulttuurin ideologis-uskonnollista taustaa, jossa rituaalisella uhraamisella oli tärkeä merkitys. Muotokuvamaljat ja muut saviastiat oli usein tarkoitettu uhriastioiksi hautoihin, ja niitä valmistettiin satamäärin kerralla. Segerstråhlelta ostetusta keramiikasta osa on juuri tällaista hautaan tarkoitettua esineistöä, ne ovat karkeampitekoisia ja viimeistelemättömiä sekä mattapintaisia.

Oheinen näköisveistokseksi tehty kiillotettu ruukku/pullo on jalustinnokka-astia, joka oli hyvin suosittu astiamuoto. Se kehittyi 1. vuosituhannella eaa. keskenään osittain samanaikaisten Cupisnique- ja Chavín-kulttuurien piirissä, minkä jälkeen siitä tuli vallitseva kaikissa Perun pohjoisrannikon kulttuureissa. Miehen kasvot on kuvattu astiaan realistisesti, hänellä on eliittiin kuulumisen merkkinä putkimaiset korvakorut sekä pannallinen myssypäähine, joka on solmittu edestä. Moche-kulttuurin astioissa kuvattavat on tyypillisesti esitetty anatomialtaan ja kasvonpiirteiltään hyvin tarkasti, jotta on saatu aikaan luonnollinen vaikutelma. Hahmolle on maalattu viittamainen vaate, jonka solmukin on maalattu. Punaisen ja ruskean sävyt olivat valkoisen ohella tyypillisiä värejä. Pullo on voinut olla eliitin arkielämän käyttöastia, mutta myös uskonnollisissa seremonioissa käytettävän maissijuoman, chichan, säilytys- ja juomapullo.

Moche-kulttuuri hiipui ja hävisi 700-luvun puoliväliin jaa. mennessä. Syiksi on arveltu sekä kuivuuteen johtanutta ilmaston muutosta, että ulkoisia vihollisuuksia rannikkoa pitkin levittäytyneen Wari-kulttuurin taholta. Warit osasivat mm. hyödyntää rajallisia vesivarantoja terassiviljelyllä, ja vaikka kausi kesti vain parisataa vuotta, Warin arvellaan muodostaneen pohjan inkavaltakunnalle.

Heli Lahdentausta

Lähteet:

Anneli Ilmonen - Jyrki K. Talvitie (toim.) 2001. Kultakruunu ja höyhenviitta: Inkat ja heidän edeltäjänsä - Perun kolme vuosituhatta. Tampereen taidemuseon julkaisuja 94. Tampere.

Antti Korpisaari - Tapani Pennanen - Anneli Ilmonen (toim.) 2001. Inkat ja heidän edeltäjänsä: Perun kolme vuosituhatta. Näyttelyluettelo. Tampereen taidemuseon julkaisuja 95. Tampere.

Suulliset tiedot: yliopistolehtori Antti Korpisaari, 15.10.2019

Vk5150 2
Jalustinnokkapullo (VK5150:2) Perusta, Moche-kulttuuri n. 300 – 600 jaa. Kuva: Simo Karisalo, Museovirasto 2019.