Pohjoismainen matkaseurue asettuneena Gizan pyramidien ja suuren sfinksin ääreen vuonna 1907. Kuvassa myös Urajärven kartanon viimeiset omistajat, sisarukset Lilly ja Hugo von Heideman.

Valokuvataulu Egyptistä

Kuukauden esine - Tammikuu 2019

Viimeinen päivä Niilillä. Haluan tarkoin painaa mieleeni kaiken mitä nyt näen, sillä pianhan tulemme sanomaan jäähyväiset tälle omalaatuiselle maalle ikiajoiksi – jos nimittäin täältä elävinä selviämme. (27.2.1907)

Asikkalassa sijaitsevan Urajärven kartanon viimeiset omistajat, sisarukset Lilly ja Hugo von Heideman matkustivat kevättalvella 1907 Italian kautta aina Egyptiin, Palestiinaan ja Turkkiin asti. He osallistuivat kööpenhaminalaisen Réen matkatoimiston seuramatkalle, jolla osanottajia oli myös Ruotsista ja Tanskasta.

Onneksi matkalaiset pääsivät myös kotiin ja toivat mukanaan muistiinpanoja ja monenlaisia matkamuistoja. Lilly kirjoitti ahkerasti matkapäiväkirjaa, johon hän kuvaili seurueen käyttämiä matkustustapoja, kuten juna- ja laivakyytejä, teki monenlaisia huomioita yhteiskunnista ja maisemista, ihmisistä ja heidän kotioloistaan sekä kertoi matkalaisten päivittäisestä ohjelmasta. Hugon päiväkirja Egyptistä ei ole säilynyt, vain hajanaisia muistiinpanoja.

Suomesta Egyptiin matkustaminen oli yli sata vuotta sitten huomattavasti harvinaisempaa kuin nykyään. Samana vuonna 1907 kuin Lilly ja Hugo von Heideman kävivät maassa, siellä asui puoli vuotta myös kansatieteilijä Theodor Schvindt (1851–1917). Hän teki kansatieteellisiä huomioita ja keräsi esineitä Kansallismuseolle. Esineiden joukossa oli muiden muassa tekstiilejä, työkaluja ja koruja, ja ne ovat edelleen Kansallismuseon kokoelmissa.

Lilly (1849–1917) ja Hugo (1851–1915) von Heideman tekivät 1900-luvun alkupuolella useita matkoja Keski-Eurooppaan, Egyptissä he kävivät kerran. Egyptissä matkaohjelmaan kuuluivat muiden muassa käynnit Kairossa ja Luxorissa sekä noin viikon kestänyt risteily Niilillä. Luxorin temppeli teki Lillyyn suuren vaikutuksen:

Illalla menimme katsomaan Luxorin temppeliä kuutamossa. Se oli komeinta ja mystisintä mitä koskaan olen nähnyt. Kun seisoi pylonin lähellä, josta suuri pilarikäytävä alkaa ja joka päättyy isoon pylvässaliin, ja näki mahtavan pylväsrivin langettamat mystiset varjot kuutamossa, kimmeltävän tähtitaivaan tahtoessa miltei kohottaa ne korkeuksiin, ihmiseen tarttui juhlallinen tunne, ilo ja ihailu sen johdosta, että ihmishenki jo vuosituhansia sitten on taiteessa kyennyt nousemaan sellaiseen suuruuteen. Mutta samalla tunsi tuskaa siitä, mitä kaikki tämä loisto on maksanut suurelle osalle ihmisiä. Sellaisia kärsimyksiä joita tuskin voimme käsittää, verta ja kyyneliä. Joka ainoan kivenlohkareen hintana näitä ihania pylväitä rakennettaessa on ollut huokauksia, itkua ja tuskaa. Olisiko ollut parempi, ettei niitä koskaan olisi rakennettu? Inhimillisen kärsimyksen historia olisi silloin ollut vähän lyhyempi. Jokainen saa itse antaa siihen vastauksen – ehkä se oli ihmiskunnan kehityksen kannalta väistämätöntä. (28.2.1907)

Egyptin tuliaisten joukossa oli edelleen kotikartanossa nähtävillä olevia tekstiilejä, kuten seinävaatteita, paljon postikortteja ja jonkin verran valokuvia. Kuukauden esineenä oleva valokuvataulu on Hugon työhuoneen seinällä Urajärven kartanossa. Hugo itse on kuvassa keskellä fetsi päässään, kamelin selässä. Sisar Lilly istuu vaalean aasin selässä kuvan oikeassa reunassa. Kuvan ottamisesta Lilly kertoo päiväkirjassaan:

Tänään matka pyramideille ja sfinkseille. Ensin matkataan sähköraitiotiellä ja sitten jonkin matkaa aasin selässä. Olen taas saanut valkoisen aasin. Sillä on kaksi taluttajaa: vanha mies ja poika … Pysähdymme Kheopsin pyramidille. Annamme ottaa meistä valokuvia. Herra Segerstråle, Hugo, neiti Segerstråle ja herra Hullgrén istuvat kameleilla, rouva Thalén, rouvat Segerstråle ja Bång, herrat Holmgren ja Lorie sekä minä olemme aasien selässä. Segerstråle tyttärineen kiipeää pyramidille ja hän käy siellä sisälläkin. Huipulta kuuluu olevan suurenmoinen näköala. Jatkamme matkaa sfinksille, sieltä taas pyramidille. Nousemme ratsailta ja kävelemme jalan asemalle. (5.3.1907)

On kiehtovaa ajatella tätä pohjoismaista säätyläisseuruetta kuumuudessa, aasien ja kamelien selässä pyramidien juurella. Erityisesti matkailijoiden vaatetus kiinnittää huomion; kuumuudesta huolimatta (Lilly mainitsee muutaman kerran lämpötilan olevan noin 28 astetta) naisilla on isot hatut sekä pitkät ja paksut hameet. Myös miehillä on tumman takkinsa alla liivi ja päässään hattu, kun taas paikallisilla miehillä on valkoiset, viileät mekot. Jo pelkkä aasin selkään nouseminen on todennäköisesti vaatinut hieman ponnisteluja, puhumattakaan selässä pysyminen. Lilly kertookin, että eräällä retkellä autiomaahan hän putosi holtittomasti sen selästä tasaisella aavikkotaipaleella. Satula oli huonosti kiinnitetty, tai oikeammin sitä ei ollut kiinnitetty ollenkaan, niin että se horjahti kun poika tuikkasi elukkaa piikillä, vaikka olin sellaisen ehdottomasti kieltänyt. Eläinparka hypähti ja minä tipahdin. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin, mutta veronsa seikkailu kuitenkin vaati: Lopen väsyneenä, paikat hellinä ja sitä paitsi hermostuneena ja aasimatkailusta säikähtäneenä menin nukkumaan jo puoli yhdeksältä. (21.2.1907)  

Kerttuli Hoppa

Kirjallisuutta:

Halén, Harry (toim.) 1992. Lilly von Heidemanin päiväkirja matkalta Egyptiin 1907. - Suomen Museo 1992 s. 175–192. Suomen muinaismuistoyhdistys, Helsinki

Kuurne, Jouni 2013. Urajärveltä maailmalle. Muistoja meiltä ja muualta – Jouni Kuurneen Urajärvi-blogiartikkelit. Museovirasto, Helsinki.

86050 462 Iso
10000 3448 Pieni
Urajärven kartano Signe Branderin kuvaamana vuonna 1913.