Tuhkakuppi

Kuukauden esine - Heinäkuu 2019

Kuukauden esineeksi valikoitui esine, joka on lähes kokonaan kadonnut kotien ja julkisten tilojen sisustuselementtien joukosta. Moni meistä muistaa vielä ajan, jolloin sauhuttelu kotona ja työpaikoilla oli tavallista ja tuhkakupeille oli käyttöä, jos nyt ei omakohtaisesti niin ainakin vierasvarana.

Tupakan käytöllä on Suomessa takanaan pitkä historia. On kasvatettu kessua, nuuskattu, purtu mälliä ja poltettu piippua. Savukkeet astuivat kuvaan 1800-luvulla. Aluksi ne tunnettiin venäläisen esikuvan mukaan paperosseina. Maan ensimmäinen tupakkatehdas, Rettig, perustettiin Turkuun vuonna 1845. Pietarsaarelaisen Strengbergin tehtaan tuotanto alkoi vuonna 1870. 1890-luvulla suomalaisten savukkeiden kulutus kasvoi, kun suhteiden kiristyminen Venäjään ja sortovuodet saivat suomalaiset polttamaan kotimaisia savukkeita.

Samaan aikaan tupakkateollisuuden kasvun kanssa myös muoviteollisuus otti ensimmäisiä askeleitaan. Uranuurtajat kokeilivat maailmalla selluloosan toimivuutta raaka-aineena 1800-luvun puolivälistä alkaen. Ensimmäinen täyssynteettinen muovi, bakeliitti, keksittiin vuonna 1909.

Suomessa ensimmäiset muovitehtaat aloittivat toimintansa 1910-luvulla. Suomen tunnetuin muovituotteiden valmistaja Sarvis perustettiin vuonna 1921 Tampereella. 1930-luvulla muovialan yrityksiä oli kymmenkunta. Kuvassa oleva bakeliittinen, puristevalettu tuhkakuppi on Karhulan Lasitehtaan Bakeliittiosaston tuotantoa. Se perustettiin vuonna 1936 tukemaan lasitehtaan toimintaa ja nostamaan lasipulloissa tarpeellisten kierretulppien omavaraisuusastetta.

Bakeliittiosastosta kehittyi nopeasti itsenäistä tuotepolitiikkaa harjoittava yksikkö. Sen johdossa oli pariisilaisessa bakeliittipuristamossa oppinsa saanut insinööri Alex. Krause. Tehtaalle ehdittiin hankkia ennen talvisodan syttymistä peräti 36 kertamuovipuristinta ja tuotevalikoimaa kasvatettiin erilaisiin taloustarvikkeisiin ja teknisiin tuotteisiin.

Bakeliitti eli formaldehydihartsi oli ominaisuuksiltaan mullistava. Sen etuna oli kuumuudensieto ja hyvä sähköneristävyys. Näistä ominaisuuksista hyötyivät esimerkiksi auto- ja lentokoneteollisuus. Bakeliitti oli omiaan erilaisina komponentteina ja sähkölaitteiden kotelomateriaalina. Väriskaala oli suppea ja käsitti mustan, tummanruskean ja tummanpunaisen. Karhulan tehtaitten tuhkakupissa on tumman värin lisäksi muitakin bakeliittiesineille tunnusomaisia piirteitä. Suorat linjat ja pyöristetyt kulmat sekä ylipäänsä pelkistetty muotokieli sopivat hyvin ajalle ominaisen funktionalismin ihanteisiin. Kovin koristeellisia tai runsaita yksityiskohtia ei bakeliittiesineisiin voitukaan murtumisvaaran takia tehdä.

Toisen maailmansodan aikana muovitutkimus edistyi, kun kemianteollisuus valjastettiin sotatarviketeollisuuden käyttöön. Muovinvalmistukseen tarvittavista raaka-aineista oli tosin pulaa, samoin kuin savukkeista, mikä ei kuitenkaan estänyt tupakoinnin leviämistä. Sotilaille jaettiin savukkeita tehopakkauksissa ja tupakkaa kokeilivat monet rintamalla olevat naiset. Hermot olivat vaikeissa oloissa kireällä ja tupakka auttoi rentoutumaan. Tupakan säännöstely loppui tammikuussa 1949. Tuolloin suomalaisista miehistä tupakoi kaksi kolmasosaa ja naisten tupakointi oli lisääntynyt huomattavasti.

Sodan jälkeen alkoi muovien todellinen läpimurto. Muovi-sana otettiin käyttöön vuonna 1947. Uudet ruiskuvalukoneet mahdollistivat yhä suurempien muoviesineiden valmistamisen. Kertamuovit, kuten bakeliitti, korvautuivat öljypohjaisilla kestomuoveilla. Värivalikoima laajeni. Muovi valtasi uudet lähiökodit eikä tupakkateollisuudellakaan mennyt huonosti. Tupakoida sai lähes missä tahansa, jopa sairaalassa ja julkisissa liikennevälineissä.

Terveydenhuoltoalalla ymmärrettiin jo 1960-luvulla monien sairauksien ja tupakoinnin välinen yhteys. Samaan aikaan myös muovin kulutusta kohtaan alkoi kuulua kriittisiä äänenpanoja, kun heräsi huoli kaatopaikkojen täyttymisen uhkasta. Myös muovin terveysvaarat puhuttivat ja huolta herättivät esimerkiksi lasten muovileluista irtoavat myrkyt.

Tupakointia on vaikeutettu useaan otteeseen vuodesta 1976 lähtien. Silloin säädettiin Suomen ensimmäinen tupakkalaki. Kesäkuun alussa vuonna 2007 astui voimaan tupakointikielto, jolloin savukkeiden polttaminen baarien ja ravintoloiden sisätiloissa loppui ja tupakkakoppia lukuun ottamatta tuhkakupit kerättiin pois pöydistä. Tuhkakupit ovat museokokoelmissa esineryhmä, joka on monelle tuttu ja helposti tunnistettavissa. Lapsillemme tai lapsenlapsillemme ne tulevat jäämään vieraammiksi ja herättämään ihmetystä samaan tapaan kuin vaikkapa muovikuorinen lankapuhelin.

Anna-Mari Immonen

Lähteet:

Laalo Kalevi 1990. Nappikaupasta muoviaikaan. 70 vuotta suomalaista muoviteollisuutta. Karisto: Hämeenlinna.

Lahtinen Rauno 2007. Savun lumo. Tupakan kulttuurihistoria. Gummerus: Jyväskylä.

Nyman Hannele & Tuula Poutasuo 2004. Muovikirja. Arkitavaraa ja designesineitä. WSOY: Helsinki.

Poutasuo Tuula 2004. Muovin tulo kotiin. – Tekniikan waiheita, Teknologian historian aikakauslehti 4/04.

tuhkakuppi
Tuhkakuppi 1930-luvulta, mustaa bakeliittia, suorakaiteinen pohja, yläreuna päistä pyöristetty, toisessa päässä yksi, toisessa kaksi uraa savuketta varten. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto.
tuhkakupin leima
Tuhkakupin pohjassa leima KARHULA. Kuva: Markku Haverinen, Museovirasto.