Pyhä perhe Prahan hovista?

Kuukauden esine - Elokuu 2020

Kesällä 1648 sota, joka Euroopassa oli riehunut jo kolme vuosikymmentä, alkoi lähestyä loppuaan. Toukokuussa aloitettujen rauhanneuvottelujen lopputulosta kukaan sotatantereella ei tosin vielä voinut aavistaa, kaikkein vähiten tuolloin Böömissä edenneet ruotsalaisjoukot. Kun joukot heinäkuun lopussa saapuivat keisari Rudolf II:n entisen hallituskaupungin Prahan luo, heillä oli täysi syy odottaa, että kaupungin nopea valtaus olisi jälleen yksi voittoisa vaihe heidän taistelussaan luterilaisen uskon puolesta.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaisesti. Kaupungin puolustus osoittautui sitkeämmäksi kuin oli odotettu, eikä kaupungin valtaus ollut läpihuutojuttu. Kuukausien piirityksenkään jälkeen kaupunki ei antautunut. Jotta ponnistelut eivät menisi hukkaan, ruotsalaisjoukot valtasivat Prahan linnan Vltava-joen länsirannalla.

Kun tieto Westfalenissa käydyissä rauhanneuvotteluissa saavutetusta sopimuksesta saapui, aloittivat ruotsalaiset vetäytymisen kohti pohjoista. Kotiin päin ponnisteleva karavaani oli yhä tuhansien miesten suuruinen ja sotakoneistoakin oli takaisin vietävänä runsain määrin. Sotilaiden mukana kulki kuitenkin myös jotain, mitä he eivät olleet tuoneet mukanaan – vaunulasteittain maalauksia, veistoksia ja muita taideteoksia sekä erityisesti Rudolf II:n kirjasto. On arveltu, että Prahan linna oli kaiken aikaa ollut ruotsalaisten pääkohde. Olihan kuningatar Kristiina nimenomaisesti esittänyt toiveen, että – mikäli tilanne sen sallisi – keisarin kirjasto tuodaan Tukholmaan.

Rudolf II (1552–1612), Itävallan arkkiherttua, Unkarin ja Böömin kuningas ja lopulta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari piti taiteista, tieteistä – ja muotokuvista päätellen myös hyvästä ruuasta. Häntä esittävä Arcimboldon maalaus kulkeutui ruotsalaisten sotajoukkojen mukana sotasaaliina Skoklosterin kokoelmiin. Ruotsiin päätyi runsaasti Rudolf II:n kokoelmiin kuuluneita taideteoksia, eivätkä kaikki suinkaan jääneet kuninkaallisiin kokoelmiin. Useissa kartanoissa on vanhojen mestareiden maalauksia, jotka ovat kulkeutuneet Ruotsiin kotiin palanneiden sotajoukkojen mukana.

Sen sijaan on epäselvää, onko Suomeen kulkeutunut vastaavaa alkuperää olevaa esineistöä Keski-Euroopasta. Ainoa varma tapaus lienee Tanskasta tuotu Aarhusin piispan Morten Madsenin kirjasto, jonka sotapäällikkö Torsten Stålhandsken leski Christina Horn lahjoitti Turun akatemian kirjastolle 1646. Useissa suomalaiskirkoissa on kuitenkin esimerkiksi kasukoita, joiden kangas on 1600-luvulta, mutta koristeena oleva korko-ompelu on saksalaista työtä 1400-luvulta. Jonkin pienen saksalaisen maaseutukirkon tyhjentäminen sotajoukkojen kulkiessa ohi ei liene mahdoton selitys tällaisen koristeen alkuperälle.

Karunan vanha kirkko Lounais-Suomessa kuului sotapäällikkönä kunnostautuneen Arvid Hornin 1670–1680-luvuilla omistamaan Karunan kartanoon. Arvid Horn (1631–1692) rakennutti alkuperäisen, nykyisin Seurasaaren ulkomuseossa Helsingissä sijaitsevan puukirkon vuonna 1685 ja lahjoitti sinne kirkonkellon, muun sisustuksen ja lukuisia taideteoksia. Karunan kirkossa oli poikkeuksellisen runsaasti maalauksia jo 1600-luvulla. Osa maalauksista on kopioita flaamilaisen Peter Paul Rubensin teoksista, muutamat maalauksista ovat huomattavan korkeatasoisia kuten antwerpenilaisen taiteilijan Gerard Seghersin (1611–1651) maalaama Neitsyt Mariaa ja lasta, pyhää Katariina Aleksandrialaista ja Johannes Kastajaa lapsena esittävä maalaus. Miten näin korkeatasoinen maalaus olisi päätynyt pieneen suomalaiseen kirkkoon – muutoin kuin sotasaaliina – on kaikilta osin arvailujen varassa.

Oheinen pyhää perhettä esittävä maalaus on kopio Rudolf II:n hovimaalarin Bartholomäus Sprangerin (1546–1611) teoksesta. Se on ehkä maalattu Lucas Kilianin (1579–1637) vuonna 1605 tekemän kaiverruksen mukaan ja seuraa uskollisesti Sprangerin tyyliä. Vartalot kiertyvät Sprangerin ”manieristiseen” tapaan ja kokonaisuutta täydentää myöhäisrenessanssin tyyliin koottu hedelmäasetelma. Joosef istuu vasemmalla selin katsojaan pidellen käsissään viinirypäleitä. Etualalla on pikkulapsena kuvattu Johannes Kastaja, joka kannattelee karitsaa. Jeesus-lapsi katsoo äitiinsä, joka pitelee vasemmassa kädessään viikunaa. Viikuna symboloi mm. viattomuuden menettämistä tai syntiinlankeemusta ja saattaa siten olla viittaus Jeesus-lapseen ”uutena Aatamina”. Oikeassa reunassa on asetelma viinirypäleitä ja hedelmiä vadissa sekä kookas kannu, taustalla siipensä levittänyt ”taivaallista musiikkia” soittava enkeli.

Arvid Hornin isä Mauritz Horn (1587–1671) oli osallistunut Ruotsin käymään sotaan venäläisiä vastaan 1616 ja taisteluihin Saksassa 1620- ja 1630-luvuilla. Karunan kirkon taideteokset kuten Bartholomäus Sprangerin piirin Pyhä perhe saattaisivat olla päätyneet Keski-Euroopasta hänen sotaretkiensä seurauksena. Varmuutta tästä kuitenkaan ei saada.

Jouni Kuurne

Kuva 1 Ilari Jarvinen
Pyhä perhe, Johannes Kastaja ja musisoiva enkeli. Öljymaalaus Bartholomäus Sprangerin mukaan, noin 1605. Peräisin Karunan vanhasta kirkosta. Suomen kansallismuseo. Kuva Ilari Järvinen, Museovirasto.
Kuva 2 674Px Holy Family With Saint John Met Dp836549
Pyhä perhe. Lucas Kilianin kaiverrus Bartholomäus Sprangerin mukaan, 1605. Metropolitan Museum of Art, New York, 66.628.2 The Elisha Whittelsey Collection, The Elisha Whittelsey Fund, 1966.