Matti Pohdon käyttämä kirjansyrjähöylä. Kuva Ilari Järvinen, Museovirasto.

Matti Pohdon kirjansyrjähöylä

Kuukauden esine - helmikuu 2018

Helmikuun kuukauden esine valikoitui hauskan sattuman kautta. Olin viime elokuussa Kansallismuseon Aarrekonttikiertueella Oulun torilla, jonne kirjansitoja Jorma Niemitalo tuli ostamaan perunoita. Hän tuli tutustumaan Aarrekonttiin, esitteli itsensä, ja pian huomasimme meillä olevan yhteisen kiinnostuksen aiheen; kirjansidonta. Kerroin Niemitalolle, että museossa oli juuri kuvattu kokoelmissa olevat Matti Pohdon kirjansidontavälineet. Kun vielä tarkensin, että olen kyllä itse joskus opetellut kirjansidontaa, mutta siitä huolimatta esineissä on minulle vieraita esineitä, innostui Niemitalo auttamaan minua. Niinpä hän saapui syksyllä Vantaan konservointi- ja kokoelmakeskukseen tutkimaan esineitä tarkemmin. Hän on selvitellyt esineiden nimiä ja sitä mitä niillä on tehty.

Matti Pohto, eli Kirja-Matti, syntyi Ylistarossa vuonna 1817 Yli-Pohtolan taloon. Matin isä joutui kuitenkin suuriin velkoihin, ja perhe menetti kotinsa Matin ollessa 8-vuotias. Niinpä Matti oppi elättämään itsensä pienestä pitäen, hän kierteli kerjäläisenä ja toimi kesät paimenena. Vaikka Matti ei käynyt kouluja, rippikoulua lukuun ottamatta, osasi hän kuitenkin lukea sujuvasti ja kirjoittaa painokirjaimin.

Matti keräsi ja kauppasi vaelluksillaan arkkiveisuja ja muita pienpainatteita. Hänelle kehittyi myös ainutlaatuinen taito tunnistaa painotuotteet pelkästään painopaperin perusteella. Sanotaan hänen erottaneen jopa pelkistä irrallisista sivuista, mistä painoksesta ne olivat peräisin.
Parikymppisenä Matti opetteli sitomaan kirjoja ja hankki itselleen kirjansidontavälineet. Hän saattoi siten tienata rahaa sitomalla uusia kirjoja, mutta myös korjaamalla vanhoja. Kirjansidontataito auttoi myös rahoittamaan kirjojen ja erilaisten painatteiden keräilyä.

Pohtoa pidetään suomenkielisen kirjallisuuden pelastajana. Turun palo vuonna 1827 tuhosi suurimman osan siihen mennessä painettua suomenkielistä kirjallisuutta, joten kirjojen kerääminen oli aloitettava alusta. Helsingin Yliopiston kirjastonhoitaja Fredrik Wilhelm Pipping sai tiedon Pohdon keräystoiminnasta vuonna 1847, jonka jälkeen alkoi Pohdon ja Pippingin yhteistyö. Työn tuloksena Kansalliskirjaston kokoelmiin päätyi lähes 5000 Pohdon keräämää teosta.

Pohto kuoli 40-vuotiaana Viipurissa, Inkeriin suuntautuvalla keruumatkalla. Huonomaineinen renki Juhana Niilonpoika Rein tappoi Pohdon iskien häntä kirveellä päähän.

Pohdon kirjansitomisvälineisiin kuuluu kaikkiaan 10 esinettä: Erilaisia puristimia, puumutteriavain, taittoluu, mittavälineitä ja kuukauden esineeksi valitsemani kirjansyrjähöylä. Höylää käytetään kirjan sivujen tasoittamiseen nitomisen eli kirjan arkkien ompelemisen jälkeen. Höyläyksessä käytetään apuna puista puristinta, jossa höylä kulkee ohjurin ohjaamana. Sivuja leikatessa höylää kiristetään tasaisesti kahvaa kääntämällä, jotta vain muutama sivu leikkautuu kerrallaan. Matti Pohdon käyttämä kirjahöylä on maasepän tekemä ja raskastekoinen, yleensä ne olivat sirompia ja keveämpiä. A.H. Virkkunen mainitsee Matti Pohdosta kirjoittamassa kirjassaan näiden kirjansidontavälineiden tekijäksi Emanuel Kanajärven veljen, joka oli ”sepän työtä taitava mies”. Veljen nimi ei ole tiedossa, mutta Emanuel Kanajärvi oli kirjojen keräilijä, jonka luona Matti Pohto asui loppuelämänsä niinä aikoina, jolloin hän ei kierrellyt vaelluksillaan. Perukirjassa kirjansidontavälineiden arvoksi oli merkattu 3 ruplaa.
Kirjansidontavälineet eivät ole tällä hetkellä esillä museossa, mutta niihin kaikkiin voi tutustua hakupalvelu Finnassa, josta ne löytyvät numerolla C3612.

Suuret kiitokset Jorma Niemitalolle esineiden tutkimisessa.

Sari Tauriainen

Lähteet:
Niemitalo Jorma, kirjansitoja, kirjastoalan yliopettaja haastattelu 27.10.2017.
Virkkunen. A.H 1924. Matti Pohto. Vanhojen suomalaisten kirjain pelastaja. Helsinki.
https://yle.fi/aihe/kulttuuric...

Kehelmi2018