Kansallismuseon savolaisveneen pituus on 4,9 m ja suurin leveys 98,5 cm. Hankainpareja veneessä on kaksi. Veneen varusteisiin kuuluu kolme airoa sekä leveälapainen mela perän pitämistä varten. Kuva: Johnny Korkman, Museokuva.

Savolaisvene

Kuukauden esine - Syyskuu 2018

Kesällä 1876 Helsingissä elettiin jännittäviä aikoja. Kaivopuistoon oli rakentumassa Suomen ensimmäinen yleinen taide- ja teollisuusnäyttely. Koskaan aikaisemmin ei kotimaista taidetta ja teollisuutta ollut esitelty yhteisessä messutapahtumassa.

Jo alkuvuodesta oli Helsingin yliopiston ylioppilasosakuntia pyydetty mukaan näyttelyyn esittelemään maakuntiensa tyypillistä esineistöä. Hanke oli saanut innostuneen vastaanoton ja osakunnat alkoivat täydentää jo olemassa olevia esinekokoelmiaan erityisten keruuretkien myötä. Savo-karjalaisen osakunnan tehtäväksi tuli esitellä Savon ja Karjalan kansan elämää ja tapoja valaisevia esineitä. Tavoitteena oli saada näytteille savolaisen tuvan sisusta sekä siihen ”kansanpukuja, muotokuvia ynnä taloudessa käytettäviä tarvekaluja”. Kesäkuun alussa keruuretkelle lähtivät maisterit F. J. Färling ja Yrjö Kiljander sekä lääketieteen kandidaatti R. Fabritius. Maaningalle, Pielavedelle ja Iisalmen pitäjään sekä Nilsiään suuntautunut retki tuotti juhannukseen mennessä kaikkiaan noin 200 esinettä.

Pielavedellä retkeläisten huomio kiinnittyi paikkakunnan siroon venemalliin. Tämä savolaisveneenä tunnettu venetyyppi viehätti osakuntalaisia siinä määrin, että vastaava vene päätettiin tilata Pielavedeltä osakunnan kokoelmiin. Näin tultiin samalla luopuneeksi alkuperäisestä ajatuksesta esitellä taide- ja teollisuusnäyttelyssä savolainen tupainteriööri. Se korvautuisi savolaisella venevalkamalla heinäntekoon lähtevine soutajineen. Kaivopuiston lammikko ympäristöineen soveltuisi erinomaisesti kuvaelman sijoituspaikaksi. Veneen yhteyteen tilattiin Tukholmasta kuvanveistäjä K. A. Södermanilta kaksi mannekiininukkea, mistä syystä venekin kuljetettiin valmistuttuaan malliksi Tukholmaan.

Taide- ja teollisuusnäyttely avattiin Kaivopuistossa heinäkuun 1. päivänä ja se oli avoinna syyskuun puoliväliin asti. Näyttelyn purkamisen jälkeen osakunnat vuokrasivat yhteisvoimin huoneiston Aleksanterinkatu 15:sta, jonne maakuntia esittelevät kuvaelmat pystytettiin uudelleen ja avattiin yleisölle. Näyttelyesineiden pohjalta syntyi siten Ylioppilasosakuntien kansatieteellinen museo, jonka kokoelmat muodostavat nykyisin merkittävän osan Kansallismuseon kokoelmista.

Kansanomaisia veneitä on laskettu aikoinaan olleen jopa 11 erilaista tyyppiä. Kansanomaiset järviveneet olivat nimenomaan soutuveneitä, vaikkakin suotuisilla tuulilla niihin voitiin nostaa myös pieni purje. Soutuvenetyypeistä yleisin on ollut nimenomaan savolaisvene, jota käytettiin koko Saimaan vesistöalueella. Kevytrakenteisena, pyöreäpohjaisena ja kantavana soutuveneenä se on soveltunut erinomaisesti Savon saarisiin vesiin. Veneen tuli olla vakaa ja hyvin ohjautuva. Nopeus oli etu, mutta ei veneen tärkein ominaisuus. Vene toimi kulkuneuvona tiettömien taipaleiden taakse ja soveltui moneen käyttötarkoitukseen: sillä kuljetettiin paitsi ihmisiä myös eläimiä, ja ennen kaikkea vene oli välttämätön kalastuksessa.

Vuonna 1883 ylioppilas P. Hartikainen kuvasi savolaisveneen rakentamista seuraavasti:

”Veneen pohjassa kulkee muita venheessä löytyviä laitalautoja paksumpi pohjapuu, joka jatkettuna kokka- ja perätolpalla tekee venheen perustuksen. Pohjapuusta ylöspäin kummallakin puolella kulkee yhdenmuotoisia lautoja, jotka molemmin päin ovat kaarevia. Nämä laudat, joita veneen laidoiksi nimitetään, ovat kiinnitetyt toinen pää etutolppaan toinen peritolppaan. Ennen kuin laitoja veneeseen pannaan, asetetaan pohjalaudan päälle kaksi luokin muotoista puuta, toinen toiseen toinen toiseen päähän pohjalautaa. Vastamainitut puut ovat nimeltään asekaaria. Sitten kun laidat on asetettu, pannaan veneeseen asekaarien tapaan samanlaisia puita, kaaria. Kun nyt veneen rakennus on joutunut näin valmiiksi, on vielä asettamatta reunapuut, jotka pannaan päällimmäisten laitojen päälle. Kun nyt itse vene on valmis, on myöskin pidettävä huolta sen kuljettajien tarpeista ja mukavuuksista. Mitä kuljettajien mukavuuteen tulee, niin siitä on jo venemestari venettä tehdessään pitänyt huolen asettamalla perään perämiestä varten perätuhdon ja sitten soutumiehiä varten kokkatuhdon ja muut tuhdot.”

Kansallismuseon savolaisvene tulee esille näyttelyssä 10 000 vuotta muotoilua – Ihminen, Aine, Metamorfoosi. Näyttely on avoinna Kansallismuseossa 12.10.2018-24.2.2019.

 Raila Kataja

 Kirjallisuutta:

 Hartikainen, P: Savolainen vene. Luettelo Suomen ylioppilas-osakuntien kansatieteellisistä kokoelmista, ensimmäinen vihko. Helsinki 1883.

Itkonen, T.: Suomen kansanomaiset veneet. Suomen Museo XXXIII, Helsinki 1926.

Rovamo, Pertti – Lintunen, Martti: Suomalainen puuvene. Porvoo 1995.

Schvindt, Th. – Sirelius, U. T: Suomen Ylioppilasosakuntain kansatieteellinen museo vv. 1876-1893.

Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XXXIII. Hämeenlinna 1922.

Sihvo, Pirkko: Kansallismuseon kansatieteellisten kokoelmien syntyvaiheita. Ethnologia Fennica. Helsinki 7(1977).

211 1A Iso Netti
Savo-karjalaisen osakunnan veneryhmä Ylioppilasosakuntien kansatieteellisessä museossa.
D195 K Iso Netti
D195 B Iso Netti
D195 I Netti